Mielipide ja sen ilmaiseminen

Tässä ja seuraavissa luvuissa esitellään Delfoi-harjoituskysymyksiä, jotka ovat numeroituja ja erotetaan muusta tekstistä sinisellä taustapalkilla. Joistakin kysymystyypeistä on tarjolla vaihtoehtoja. Jakson kysymykset ovat viitteellisiä etenkin sen takia, että monet niistä ovat vain hetken aikaa kiinnostavia ja menettävät nopeasti ajankohtaisuuttaan. Se koskee luonnollisesti kaikkea uutisvirtaa mutta erityisesti nuorisomuotiin liittyviä julkisuuden henkilöitä ja ilmiöitä. Kaikki Delfoi-kysymykset on muotoiltu myös Ilmastot@komon eDelphi-paneeliin osoitteessa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo . Tämä koskee myös niitä Oma ääni-kysymyksiä, jotka on suunniteltu toteutettaviksi ensisijaisesti "jalkaäänestyksellä".

Kissa on mielipiteitä jakava kotieläin, joka halkaisee minkä tahansa satunnaisen ihmisjoukon kahteen leiriin. Osalla ihmisiä kissa herättää väkeviä tunteita, minkä takia se sopii hyvin äänestysleikin avaajaksi. Harjoituksen funktio on metaforisesti sama kuin laulajalla äänen avaus. Oman kannan ilmaiseminen voi monelle olla syystä tai toisesta estynyttä. Tämä koskee yhtä hyvin nuoria kuin aikuisia. Lemmikkiäänestyksen rima on matalalla ja sen kautta pääsee helposti harjoittelemaan ilmaisemisen toista astetta eli kykyä kannanoton lisäksi myös perustella oma kanta.

Ensimmäinen äänestysharjoitus on sellainen, jossa ei välttämättä muutosta tarvita, mutta sillä on muita - pedagogisia - ansioita kuten se, että siitä ollaan eri mieltä. Oman mielipiteen julkinen ilmaiseminen on tärkeä taito varsinkin, kun siihen liitetään kyky perustella sitä, ja kommunikoida se toisille. Kaikki kolme - kyky muodostaa mielipide, perustella sitä ja ilmaista se - perustaitoa yhdessä tekevät meistä täysivaltaisen oman äänen käyttäjän. Siksi taitoja on paikallaan harjoitella. Joskus puhutaan oman kannan puolustamisesta, mikä onkin kelpo kyky, mutta niin on sekin, että osaa hyvistä syistä luopua alkuperäisen kannan puolustamisesta ja vaihtaa se toiseen. Kun tiedät enemmän osaat äänestää paremmin!

Äänestysharjoitukset toimivat mainiosti “analogisesti” päinvastoin kuin myöhemmät Delfoi-prosessit, joissa anonyymisyys on olennainen osa metodia. Näyttämöksi käy piha, luokka tai sali, josta pulpetit ja pöydät on siivottu sivuun. Äänestys toteutetaan kävelemällä paikasta toiseen sen mukaan, mitä mieltä ollaan. Opettaja tai opiskelijavetäjät kuljettavat läpi yhden tai useampia äänestyksiä, joista kunkin jälkeen keskustellaan mitä tapahtui ja miksi. Ennen varsinaista äänestystä vastaajia kannattaa harjoituttaa liikkumaan “asteikolla” ja ottamaan tuntumaa “äänestysalueeseen”. Näin syntyy tunne liikkuvasta äänestämisestä, jossa koko ajan on mahdollisuus myös muuttaa kantaa ja paikkaa. Kun kysymys on esitetty väki kulkee ja äänestää niin kauan, kun liike pysähtyy. Sen jälkeen lähdetään keskustellen tarkastelemaan tilannetta. Lopuksi annetaan tilaisuus tarkistaa oma paikka ja ääni.

Mukana äänestäjäjoukossa saattaa ja saa olla Sokrateen esimerkin mukaisia “paarmoja”**, jotka etukäteen sovitusti toimivat hämmentäjinä, ärsyttäjinä tai agitaattoreina. Paarmoilla on merkitystä kun käynnistetään keskusteluja ja synnytetään "pedagogisia" tunteita, joiden energialla saadaan äänestystä seuraava keskustelu tai väittely syttymään ja ehkä vielä liekkeihin. Paarmojen käyttö on esimerkki siitä, miten äänestystä voi viedä dramaturgiseen suuntaan. Myöhemmissä harjoituksissa koko äänestäjäpaneelin voi roolittaa - vaikkapa intressiryhmittäin - ja ohjata oppilaat roolijaon mukaisesti äänestystä edeltävään tiedon hankintaan, jotta argumentointi olisi annetun näkökulman mukaisesti asiantuntevaa.

Äänestämiseen tarvitaan yhden tai kahden suunnan äänestysalue yllä olevan kuvan mallin mukaan. Sivu- eli leveyssuunnassa ilmaistaan esimerkiksi oma kanta puolesta tai vastaan, ja syvyyssuunnassa arvioidaan se, kuinka merkityksellisenä (tärkeänä) aihetta pitää. Äänestyskriteerit muuttuvat kysymysten mukana, mutta näillä kahdella aloitetaan. Äänestysalue on tavallaan koordinaatisto, jossa jokaiselle pisteelle on annettavissa jollain tarkkuudella matemaattinen arvo. Jos äänestystilan leveys ja pituus on 8 metriä niin metrin välistyksellä molempien asteikkojen mitta on kahdeksan.*** Koordinaatisto mahdollistaa laskennan ja tilauksen ääntenlaskijoille, jotka äänestystuloksen lisäksi voivat laskea esimerkiksi keskiarvon ja keskihajonnan, jos ollaan jo tarpeeksi korkealla luokka-asteella. Asetelma tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia Varga-Neményi-menetelmän**** käyttöön, kun hahmotellaan äänestyssuhteita ja niiden muutoksia.

Kissan ja koiran tapauksessa ei ole mitään syytä muuttaa kenenkään mielipidettä. Kissasta tykkäävät hankkivat niitä lemmikeikseen, ja niitä vierastavat hankkivat koiria tai muita kotieläimiä. Koulutyö tai muukaan elämä ei häiriydy siitä, mikä eläin koetaan mieluisaksi ja mikä ei. Eri asia on, jos yhteisö puuttuu suoraan tai epäsuorasti näihin mieltymyksiin. Kissasta esiintyy eri kulttuureissa tarinoita, jotka selittävät sen herättämiä tunteita. Joissakin uskonnoissa on tarkkoja ohjeita siitä, mitkä eläimet ovat epäpyhiä. Se voi olla eläimen kannalta suotavaakin, jos sen takia sitä ei ole lupa syödä. Suomalaisessa faunassa käärmeet ja rotat kuuluvat eläinten alakastiin.

Kaikki Delfoi-paperissa kuvatut äänestyskysymykset ovat esimerkinomaisia ja ne voi korvata omilla. Koko setin voi porskuttaa läpi kerralla tai tehdä jutusta jatkosarjan, jossa joka kertaa avataan uusi näkökulma siihen miten me yksilönä ja yhteisönä muodostamme kantaa asioihin ja ilmiöihin. Äänestyksen analyysissä kannattaa havainnoida alaryhmien välisiä eroja kuten poikia (keltainen), tyttöjä (vihreä) ja opettajia (oranssi). Äänestyksen tuloksia on mahdollista tarkastella matemaattisten ja tilastollisten tunnuslukujen kautta kuten edellä todettiin. Keskiarvo, hajonta ja vaihteluväli voidaan laskea vastaajien sijainnin mukaan. Tarkka laskeminen edellyttää analogisten äänien koodaamista kahden asteikon koordinaatistoon. Senkin voi äänestysalueesta tunnistaa, että vastaajajoukon voi jakaa neljään eri ryhmään (nelikenttä) sen mukaan, miten he vastaavat kahden kriteerin mukaan.