Delfoi-Scrum
Kalevankankaalla toteutettiin tapahtuma, mutta yhteisen ilmastokannan muodostaminen sopii vähintään yhtä hyvin luokka- ja koulukäytössä tukemaan monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelua ja toteutusta. Molemmille vaihtoehdoille on yhteistä se, että kyselyyn vastaaminen käännetään dialogeiksi, jotka tekevät paneelin työskentelystä vuorovaikutteisen ja oppimiskykyisen. Yhteisöllisestä oppimiskyvystä saadaan tulosnäyttö, jos paneeli löytää ohjatun ja tuetun kommunikaatioprosessin kautta parhaan mahdollisen (=viisaan) ratkaisun esille nostettuun kysymykseen.
Koulu-Delfoi on sikäli helppo toteuttaa, että siinä ei tarvitse lähteä oman koulun ulkopuolelle. Tutkimuksessa painottuu lähitulevaisuus eli ne mahdolliset toimenpiteet, joilla koulun päästöjä voi vähentää ja hiilijalanjälkeä pienentää. Kaikilta ilmastonmuutoksen teema-alueilta - (1) asuminen ja lämpö, (2) liikenne ja liikkuminen, (3) ruoka ja ruoantuotanto, (4) tavarat ja kierrätys - on löydettävissä sopivia aiheita olkoonkin, että valitettavan usein koulujen ympäristöselvityksistä käy ilmi, että koulutiloista vastaavien emokuntien organisaatio on jäykkä sen suhteen mitä koulu yksinään voi tehdä.
Ilmastot@komo-paneelista https://www.edelphi.org/ilmastotakomo löytyy Koulu-Delfoi-kysely, jossa on neljä esimerkkiä mahdollisista tavoiteprojekteista, joissa käsitellään kouluruokaa, opintomatkaa, koulun energiankulutusta ja kiertotaloutta päästönäkökulmasta. Kyselyyn on luonnosteltu neljä päätös- tai toimenpide-ehdotusta, joista pyritään Delfoi-prosessin myötä pääsemään yhteisymmärrykseen. Ehdotuksille on yhteistä se, että ne pohjustavat luokka- tai koulukohtaisia päätöksiä ja tekoja, joilla on kasvihuonepäästöjä vähentävää vaikutusta.
Koulu-Delfoissa oppilasmanagerit ohjaavat siis panelisteja tulevaisuuskeskusteluun, joka tavoittelee kiistakysymysten dialogisoimista, ja dialogien päättämistä ratkaisuiksi ja hyviksi päätöksiksi. Yhteisymmärrykseen pyrkivä Delfoi-prosessi saattaa edellyttää kahden tai jopa kolmen Delfoi-kierroksen toteuttamista, jotta riittävä konsensus saavutetaan.
Koulu-Delfoin toteutuksessa on kolme pääroolivaihtoa, joiden mukaisesti muodostetaan yhtä monta tiimiä. Ensimmäinen 1-tiimi vastaa toiminnan organisoinnista, aikataulusta ja kokousten kuljetuksesta. Toinen 2-tiimi vastaa Delfoi-menetelmän mukaisesta tiedon hankinnan ja muodostuksen prosessista. Kolmas 3-tiimi (asiantuntijapanelistit) keskittyy tiedon hankintaan ja muodostukseen Delfoi-prosessin ja -roolituksen mukaisesti.
Työmuodot valitaan koulu- ja tapauskohtaisesti, mutta Ilmastot@komo suosittelee käytettäväksi varsinkin ICT-organisaatioissa suosittua Scrum-metodia*, josta hollantilaiset ovat kehittäneet myös eduScrum-version (http://eduscrum.nl/en/). Ilmastot@komoa varten menetelmästä on muokattu Delfoi-Scrum-variaatio, joka on yksinkertaistettu mutta silti uskollinen versio alkuperäiselle menetelmälle. Menetelmä kuvataan seuraavassa alaluvussa.
Koulu-Delfoin toteutukseen tarvitaan laaja-alaista asiantuntijatietoa, Delfoi-menetelmän monipuolista hallintaa sekä koko tutkimuksen prosessin ja projektinhallintaa. Näitä tehtäviä varten perustetaan kolme tiimiä, joista yhden tehtävä on tuottaa asiantuntijatietoa Delfoi-prosessin käyttöön. Panelistiopiskelijat valitsevat itselleen mieluisan roolin, jonka mukaisesti he hankkivat itselleen asiantuntijatason tiedot. Toinen tiimi valmistelee ja manageroi Delfoi-prosessin. Manageriopiskelijat vastaavat kyselyn suunnittelusta ja toteutuksesta, tietojen keruusta ja analyysistä, raportoinnista ja esittämisestä.
Jotta panelisti-ja manageritiimit pysyvät ajan tasalla kokonaisuudesta niiden pitää kokoontua säännöllisesti jakamaan tietoa ja tarkistamaan työsuuntia sekä aikatauluja aivan kuten toimitaan työelämässäkin. Tätä tehtävää hoitamaan valitaan kolmas tiimi, jossa jäseniä voi olla vähemmän kuin muissa tiimeissä. “Scrum master-opiskelijat” vastaavat kahden muun tiimin kokoustamisesta ja tehtävien jaosta sekä projektin aikataulusta. Fyysisten kohtaamisten lisäksi tiimit pitävät mahdollisimman reaaliaikaista työpäiväkirjaa tekemisistään. Verkko on siihen paras ympäristö, koska niin tietoa on helpointa jakaa ja samalla projekti dokumentoituu.
Scrumia kuvataan ketteräksi tavaksi saada aikaan projektituloksia.** Aivan kuin Delfoi-metodissa sen teho perustuu monipuoliseen ja tarkkaan mallinnettuun vuorovaikutukseen kaikkien intressiosapuolten kesken. Perinteisessä projektinhallinnassa etenkin projektin tilaajan ja tekijän vuorovaikutus rajoittuu projektin molempiin päihin. Scrum-metodissa tilausta ja toteutusta tarkastellaan koko prosessin ajan. Toinen scrumin olennainen piirre on tiimiytynyt työ ja kolmas projektitehtävien määrittely, työmäärien arviointi ja priorisointi intensiivisiksi työjaksoiksi eli sprinteiksi. Scrum on suoraan sovellettavissa koulun oppimisprojekteihin, sillä siinä on luova ratkaisu opettajien ja oppilaiden väliseen työnjakoon.
Delfoi-Scrumissa alkuperäiset englanninkieliset termit vaihdetaan kouluun sopivasti arkikielisiin ilmaisuihin, mutta prosessi- ja roolipiirteisiin ei sisällöllisesti puututa. Scrum-Delfoissa opettajat edustavat projektin tilaajia (engl. scrum owner), jotka määrittelevät mitä projektilla tavoitellaan ja mitä osatehtäviä (engl. product backlog) siinä on. Oppilaat muodostavat kehitystiimin (engl. development team), joka toteuttavat tilauksen. Oppilaista 1-3 henkilöä valitaan tiiminvetäjiksi (engl. scrum master)***, joilla on kaksisuuntainen tehtävä palvella sekä tilaajia että kehitystiimin. Koko projekti paloitellaan määrämittaisiksi jaksoiksi (engl. sprint), joita Delfoi-prosessissa on kolme: (1) orientaatiotiedon hankinta ja paneelin suunnittelu (kysely ja paneeli), (2) Delfoi-kierroksen managerointi (viestintä paneelin kanssa, kyselyn iterointi), ja (3) tulosten analyysi, raportointi, ja esittäminen.
Scrum-prosessissa korostuu kolme ominaisuutta: tekemisen läpinäkyvyys kaikille osapuolille (transparency), tehtävien jatkuva tarkistaminen (inspection), ja tehtävien ja prosessien mukauttaminen (adaptation) tavoitteisiin ja aikatauluun. Tarkistaminen ja mukauttaminen tapahtuvat Scrum-prosessin neljässä tapahtumassa eli suunnittelu-, päivittäis-, esittely- ja retrospektiivikokouksessa. Kokouksissa puhetta johtaa kehitystiimin vetäjä (scrum master) ja niihin osallistuvat kaikki tiimin jäsenet ja tilaaja.
Kussakin jaksossa toistuu sama prosessikaava. Jakso käynnistetään 1-2 tunnin suunnittelupalaverilla (engl. sprint planning), jossa tilaajat esittelevät projektitavoitteen ja tehtävät, joita on valmisteltu jo etukäteen tiiminvetäjien kanssa. Suunnittelukokouksessa sovitaan jakson tavoite, jaetaan tehtävät kehitystiimin kesken sekä arvioidaan kuhunkin tarvittava työmäärä niin, että se valmistuu jakson aikaraamissa. Suunnittelukokouksen jälkeen tiimi käy töihin, joiden kulkua raportoidaan päivittäisessä n. varttitunnin kokouksessa (engl. daily scrum), johon myös tilaaja osallistuu. Jokapäiväinen kokoontuminen (usein virtuaalinen****) varmistaa eri tiiminjäsenten välisen yhteistyön ja koordinaation. Jakson viimeisenä päivänä demotaan valmistuneet työtehtävät esittelykokouksessa (engl. sprint review), jossa käydään ja hyväksytään (sellaisenaan tai muutoskuvauksin) tehdyt työt, joiden jälkeen voidaan siirtyä toteuttamaan seuraavaa jaksoa.
Koulukäyttöä ajatellen scrumissa on mainio ekstrakokous, jota voisi nimittää retrospektiiviksi (engl. sprint retrospective). Retrospektiivikokous tarjoaa kehitystiimille tilaisuuden arvioida (reflektoida) omaa toimintaansa ja kehittää sitä kautta toimintaa seuraavaan jaksoon. Retrospektiivin paikka on aivan jakson lopussa tai seuraavan alussa yhdistettynä suunnittelukokoukseen. Oman toiminnan reflektointi korostaa Scrum-menetelmän tiimioppivaista luonnetta. Metodikehittäjät tarjoavat kehitystiimin arvo-ominaisuuksiksi keskittymistä tehtävien suorittamiseen (focus), keskinäistä arvostusta (respect) ilmaisun ja tekemisen rohkeutta (courage) sekä tekemisen avoimuutta (openness). *****