Toivo Korpilinnan näytelmistä tunnen aikaisemmin »Kiusaajan», »Punaiset housut» ja »Siveysapostolit», joten jonkinlainen käsitys hänen tuotannostaan oli saadessani tutustua Saramon Nuorisoseuran »Kenraaliparaatiin» sen viimeistelyvaiheessa eilisiltaista ensi-esitystä valmisteltaessa. »Punaisissa housuissa» oli jo sotilaskomediaa, kun »Kenraaliparaati» mainittiin farssiksi, odotin sen vastaavan kustantajan antamaa ennakkokuvaa, mutta ainakin kenraali-harjoituksen vaiheessa mielestäni sanan »farssi» ylitse saa tämän näytelmän kohdalla armotta vetää viivan. Näytelmä on katkelmista koottu mosaiikkikuva, jolla ei kokonaisuutena ole mitään yhtenäistä muotoa.

»Kenraaliparaatissa» on kyllä farssin siemen, mutta näytelmän tekijä ei ole sitä saanut kasvamaan esille. Tämä siemen on ns. rakkauskomedialle tyypillinen kolmen — ainakin kolmen — naisen kanssa seurusteleva reservimajuri Jahvetti Rämä (Heikki Kortelainen) joka yllättäen joutuu samanaikaisesti tekemään tiliä suhteistaan näihin naisiin. Tämä on asian ydin, mutta naisten kolmikossa pääosaa ilmeisesti esittävä alakoulun opettaja Elina Meronen (Marion Easton) aiotusta naispääosastaan huolimatta jää katsojalle yhtä vähäarvoiseksi kuin hänen kilpailijansakin Eeva. (Anja Pyykönen) ja Inkeri (Pirkko Sydänmaa). Näin ollen komediassa ei lopulta huomaa olevankaan mitään naispääosaa, siinä on vain kaksi miesroolia, joilla on paljon puhuttavaa näyttämöllä sekä toisilleen että itsekseenkin. Nämä ovat juuri reservimajuri Jahvetti Rämä ja hänen sotilaspalvelijansa Taavetti Kaisanpoika. Heikki Kortelaisen majuri Rämä samoin kuin Reino Sydänmaan Taavetti Kaisanpoikakin olivat melko uskottavia. Näytelmän rakentelu asetti heidät tosin paljossa samoille askeleen sijoilleen tai istuskelemaan pöydällä jotakuinkin eleettömänä ja puhumaan roolinsa vailla henkeä. Farssista tässä ei voida puhua.

Majuri Rämän morsiantrion kärjessä tulisi kai näytelmän mukaan olla opettaja Elina Meronen. Marion Easton oli paneutunut osaan siinä määrin kun se on ollut mahdollista ja hänen pitkä itkunkohtauksensa Taavetti Kaisanpojan povella vaikutti melko syvälle tutkitulta osasuoritukselta. Anja Pyykösen Eeva oli kenties eleetön, joka sama vaivasi Pirkko Sydänmaan lnkeriäkin. Olisi odottanut hieman tulisuutta tilanteissa, joissa todettiin läheisenä pidetyn miehen petollisuus, mutta tätä ei tullut. Ehkäpä Pirkko Sydänmaan fonetiikka kaipaisi koulimista, muuten hän esiintyy näyttämöllä melko vapaasti. Tähän naiskaartiin on vielä liitettävä myönteisenä ilmiönä Leena-piika (Leena Piironen). Hänen osuutensa näytelmään oli vähäinen ja hajanainenkin, mutta esitys vaikutti aidosti eletyltä.

Kahden jo mainitun pääosan esittäjän osuudet tuli jo pintapuolisesti analysoitua. Luutnantti Eljas Kaari (Pauli Pyykönen), kapteeni Aimo Metsola (Lassi Lukkarinen) sekä sotamiehet Antti Matikainen (Tapio Pyykönen) ja Taneli Mustonen (Matti Seppänen) olivat melko hengettömiä ja tekijä lieneekin ne asettanut näytelmään mukaan vain sen korostamiseksi, että oli kysymys sotilasleirissä tapahtuvasta »farssista». Ehkäpä lisäksi tuntui suorituksissa vielä liiallista jännittämistäkin. Sen sijaan kenraalimajuri Kalle Puuska (Reijo Pajamo) oli uskottavampi, vaikka hänenkin suorituksessaan saisi olla hieman enemmän aseman vaatimaa arvokkuutta.

Tässä näytelmän koko laaja henkilökaarti, yksitoista henkilöä kaiken kaikkiaan. Näin suuren joukon mukaansaanti osoittaa Saramon nuorisoseuran näytelmäharrastuksen syvyyden. Lisäksi tässä joukossa nähtiin monta, jotka jo aikaisemminkin ovat samalla parnassolla tuoneet kykynsä esille. Ohjaus oli jälleen Heikki Kortelaisen. Ohjaajan työtä haittaa hänen oma laaja osansa näytelmän esityksessä. Lavastuksena on kaikissa 3:ssa osassa sama yksinkertainen huone, joka helpottaa huomattavasti näytelmän esitystä jopa mahdollisina vierailuinakin. Kenties kulissit olivat liiankin primitiiviset. Sotilaspuvut oli saatu rajavartiostolta ja kenraalin puku Joensuun teatterista, joten nämä olivat täydellisiä. Muu rekvisiitta vastasi ehkä näytelmän karun ympäristön tarkoituksellista kuvaa.

Kukkia Saramon nuorisoseuran virkeälle näyttämötoiminnalle. Tapaus »Kenraaliparaati» on ainoa näyttämöesitys Pohjois-Pielisen alueella, joka tähän mennessä tänä talvikautena on saatu aikaan. Siksi kiitollisuus on täysin aiheellinen. Parrasvaloihin eilen tuotu näytelmä nähdään varmaan mielellään muuallakin kun Saramolla.

Yrjö Juustila.