Ruotsin ja Venäjän välistä uskonnollista ja hallinnollista taistelua käytiin seitsemänsataa vuotta aina ristiretkiajasta vuonna 1809 solmittuun Haminan rauhaan, jolloin Suomen alue liitettiin autonomisena osana Venäjän keisarikuntaan. Katolinen, myöhemmin luterilainen Ruotsi ja ortodoksinen Venäjä sekä sen edeltäjä Novgorod kamppailivat samalla myös Karjalan herruudesta. Alue oli ollut suhteellisen itsenäinen, kunnes 1200-luvulla Novgorod alisti sen valtansa alle. Ruotsi levittäytyi lännestä. Kiista päättyi muodollisesti Pähkinäsaaren rauhaan 1323, jolloin Karjala jaettiin kahtia, Ruotsin Viipurin-Karjalaan ja Novgorodin Käkisalmen-Karjalaan.

Solmitussa rauhassa Ruotsi sai Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, jotka todennäköisesti olivat siirtyneet Ruotsin valtapiiriin jo Karjalaan vuonna 1293 suuntautuneen kolmannen ristiretken jälkeen. Ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan Viipurin linnaa kolmannen ristiretken aikana turvatakseen valloituksensa itärajan. Ruotsalainen hallintojärjestelmä levittyi alueelle: sen peruspilariksi muodostettiin Viipurin linnalääni, jonka valvonnassa kannettiin veroja, käytiin oikeutta ja tehtiin katolisen kirkon lähetystyötä. Viipurin linnalääni ulottui Kymijoelta Rajajoelle ja Suomenlahdelta Mikkelin pohjoispuolen eräalueille. Vuonna 1539 alue supistui, kun Savonlinnan linnalääni perustettiin.

Ruotsi ryhtyi luomaan itsestään suurvaltaa 1500-luvun lopussa. Se valloitti Käkisalmen läänin vuonna 1570 puhjenneen 25-vuotisen sodan aikana pitäen sitä hallussaan aina Täyssinän rauhaan, vuoteen 1595 saakka. Rauhansopimuksessa alue jäi Venäjälle. Ruotsalaisten laatimista veroluetteloista voi havaita, kuinka Käkisalmen läänin kantaväestö, Venäjää kohtaan uskollisuutta tunteneet ortodoksit pakenivat läntisen vihollisen tieltä Venäjälle. Täyssinän rauhan jälkeen he palasivat takaisin.

Ruotsin valloituspolitiikka, rajan siirtäminen mahdollisimman kauaksi itään kuitenkin jatkui: Käkisalmen lääni liitettiin Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsin valtakuntaan. Ruotsalainen hallintokoneisto verotusjärjestelmineen tuli Käkisalmen lääniin jo miehitysaikana, ennen rauhansopimusta. Samalla levitettiin läntisen kirkon sanomaa, perustettiin luterilaisia seurakuntia, joita alueella ei aikaisemmin ollut ollut.