Aineellinen niukkuus ei estänyt aktiivisia nuoria - tulivatpa sitten talosta tai torpasta - osallistumasta ahkerasti henkisiin harrastuksiin. Seuraan liittyi heti alussa 33 jäsentä, joista myös raittiusosastoon liittyi 14 henkilöä (Jäsenluettelo 1900, 1901). Jäsenmäärä pysyi alkuvuodet tasaisena, vuonna 1917 jäseniä oli jo 60 henkilöä.
Alussa toiminta oli vilkasta ja yhteen kokoonnuttiin parin viikon välein. Tapana oli kirjata pidettyjen tilaisuuksien ohjelma pöytäkirjaan tarkasti. Omien vain jäsenille tarkoitettujen "kokousten" lisäksi järjestettiin ohjelmallisia tilaisuuksia, joihin voi tulla mukaan myös seuran ulkopuolisia.
Jäsenten aktiivisuus vaihteli, ja kun vastuu iltamien järjestyistä tahtoi jäädä muutamien aktiivien vastuulle, jaettiin vastuuta perustamalla kylään toimintapiirit, jotka olivat vuorotellen vastuussa ohjelmasta. Vuoden 1907 piirit olivat: Rannan (Rannantalot ja Laukkala), Kiiskilän (Kiiskilä, Niemelä, joentaustalot Waarakylineen), Raita-ahon (Raita-aho, Kivipuro ja Heikkilän talonpuoli) ja Saramovaaran (Saramovaara, Nevala ja kansakoulu) piirit.
Järjestettiin jäsen- ja yleisiä iltamia. Jäseniltamissa käytiin keskustelua asioista laidasta laitaan. Alkuvuosina oli kilpailua tilaisuuksien luonteesta uskonnollisen ja vapaamman siiven välillä. Vuonna 1904 erotettiin vakava ja huvipuoli toisistaan ja pöytäkirjan mukaan iltamissa oli jopa hauskaa ja hymy herkässä, kun toiminta muuttui vapaamuotoisemmaksi ja lopuksi ohjelmassa saattoi olla jopa (piiri-)leikkiä.
Päätettiin toimittaa seuralle oma lehti ”Yritys” syksyllä 1901. Lehden nimi tuli siitä, "koska yritteeksi eli kokeeksi se aijottiin". Vaikka tekemiseen oli varattu vain yksi viikko, lehteä pidettiin hauskana ja onnistuneena. Ainoaksi yritykseksi lehti ei jäänyt, sillä tekeminen jatkui 1930-luvun lopulle.
Lukuharrastukseen alettiin seuralle tilata lehtiä vuonna 1901. Lukutupa oli vuosikausia Kiiskilän Olli Kiiskisen kamarissa, jonne päätettiin 7.1.1906 hankkia lisää "muutama hylly ja lamppu sekä öljy lamppuun". Tilatut lehdet olivat Helsingin Sanomat, Pyrkijä, Kanerva ja Lukutupa. Lukutupaa pidettiin sitten vuoronperään eri taloissa. Lehtien vuosikerrat sidottiin kirjoiksi, 1930-luvulla oli jo 300 nidettä.
Seura hankki myös mittavan kirjaston, johon saatiin lahjoituksia mm. Kansanvalistuseuralta. Kirjoja lainattiin myös muille kuin saramolaisille.
Nuorisoseura osallistui kylän postinkantajan kustannuksiin mm. järjestämällä veneen posteljoonin käyttöön. Kalle Kortelainen otti pestin maalaiskirjeenkantajaksi vuonna 1909.
Urheiluharrastukset olivat osa toimintaa. Hiihtokilpailuja järjestettiin vuodesta 1906 alkaen ja 1930-luvulla ne olivat suosittuja ja huipussaan vuosina 1945 – 1955. Nurmeksen - Valtimon aluepiirin hiihdoissa oli kova kisa kiertopalkinnoista.
Vuonna 1909 perustettiin puhujaosasto ja voimisteluosasto, jotka herättivät huvittuneitakin kannanottoja [Kirje Saramolta, 11.01.1910 Karjalan Sanomat no 3].
Seuralla oli myös sosiaalista toimintaa ja mm. ruoka-avustuksia vuosina 1916 - 1919. Iltamatuloilla kerättiin vähävaraisille koululaisille vaate- ja ruoka-apua.
Tehtiin vierailuretkiä naapurikylien seuroihin.
Järjestettiin juhlia mm. Kalevalan päivänä, äitienpäivänä jne.
Oma seurantalo oli haaveissa pitkään. Vuonna 1917 Niemelänkosken varrella sijainnut ylämyllyn tupa "Totsova" oli tarjolla seuralle. Tuvan kelvolliset rakennustarvikkeet siirrettiin nykyiselle paikalle vuonna 1923 odottamaan rakentamista.
Oma talo, Päivölä, saatiin valmiiksi talkoilla vuonna 1928. Osa hirsistä saatiin taloista lahjoituksena. Antto Piironen ja Uuno Häkkinen uittivat tukkipuut Louhikoskelta Heikkilänkosken niskalle. Antto Piironen ja Matti Heikkinen tekivät urakalla katto-, ovi- , ikkuna- ja lattiatyöt.
Muurari Heikki Korhonen piti talossa ensimmäisen puheen, kun Nurmeksen kirkosta käytöstä poistetun kamiinan kamiinarenkaista kaksi oli muurattu paikoilleen. Hän meni renkaan sisään ikään kuin saarnatuoliin ja piti sieltä saarnan.
Kun talon käyttöönottoa juhlittiin, Erkki Peltonen lähetti onnittelutervehdyksen juhliin [Erkki Peltoasen tervehdys nuorisoseuran talon vihkiäisjuhlaan 15.9.1929]
Seurantalo vuorattiin ja sähköistettiin vuonna 1950, ja pärekatto muutettiin huopakatoksi.
Talonmiehinä ovat toimineet mm.
Heikki ja Hilma Korhonen 1920-30 -luvulla,
Tauno ja Aino Okkonen 1940-1950 -luvulla, ja
Heinojat (Sirkka ja hänen miehensä) 1950-1960 -luvulla.
Viimeisin muutos 25.4.2017