lisä-/liikanimet, periytyivät suvuissa

Antti keksi lisänimet kaikille, ihmisille, taloille, kaloille omat nimet

kun Antti tuli taloon ja näki suutari Uunon pöydällä "suutarilla on suuret mulukut, suuremmat kuin suolakopsa - hähähää"

Niemelä oli "Paroonila", oli mylly ja saha

Kiiskilä "Tuomarila", Olli Kiiskinen oli herastuomari

"Kuiva-Heikki" Pietulassa

"Säkkiriätäli"

"Holokeri-Ville"

"Peku", "jos ois Peku ollu, niin ois pärjänny"

"Huluvatun Mari"

"Pörtsyn lukkari"

Taula Matti kirjoitti liikanimien sarjaa lehteen, mutta piti lopettaa

"Virsu-Puavon" veisuu kuului monta kilometriä Multiniemeltä Saramovaaraan

"Tolokeen" vanha isäntä oli kuollut ja omaiset yritti veisata, mutta kun ääntä ei oikein lähtenyt, Virsu-Puavo otti veisuun haltuun ja kehui jälkeenpäin muille "kyllä minä sille perkelleelle antelin", siitä jäi elämään sanonta "anteli kuin Virsu-Puavo Tolokeen ukolle"

"Potti-Puavo" sai nimensä savottakortteerissa, kun kyseli emännältä "saisinko paan poteroo"

"Mehto-Matti" Korkalainen, metsässä oli nähnyt "valakeen meton", ei uskottu ja siitä nimi, jäi vielä pojallekin

"Puluperon Olli"

"Villa-Olli"

iltamissa jaettiin toisilleen kortilla huvipostia, Aino sai Matilta huvipostia "jos kukka oisit sä, ja mehiläinen mä, niin piikilläni pistäisin sun kukkakoteloos"

Hildan kirje Pekalle, joku lisäsi eteen "Rakas"

Sevilla-tupakkaa kaupassa, joku lisäsi kanteen nimen eteen "Per", kun Uuno ei ollut paikalla

"Möyhy-Ville"

ilmaisut karkeita ja nimet usein hyvin raakoja, sillä ruumiinviat olivat usein lisänimien syynä