lisä-/liikanimet, periytyivät suvuissa
Antti keksi lisänimet kaikille, ihmisille, taloille, kaloille omat nimet
kun Antti tuli taloon ja näki suutari Uunon pöydällä "suutarilla on suuret mulukut, suuremmat kuin suolakopsa - hähähää"
Niemelä oli "Paroonila", oli mylly ja saha
Kiiskilä "Tuomarila", Olli Kiiskinen oli herastuomari
"Kuiva-Heikki" Pietulassa
"Säkkiriätäli"
"Holokeri-Ville"
"Peku", "jos ois Peku ollu, niin ois pärjänny"
"Huluvatun Mari"
"Pörtsyn lukkari"
Taula Matti kirjoitti liikanimien sarjaa lehteen, mutta piti lopettaa
"Virsu-Puavon" veisuu kuului monta kilometriä Multiniemeltä Saramovaaraan
"Tolokeen" vanha isäntä oli kuollut ja omaiset yritti veisata, mutta kun ääntä ei oikein lähtenyt, Virsu-Puavo otti veisuun haltuun ja kehui jälkeenpäin muille "kyllä minä sille perkelleelle antelin", siitä jäi elämään sanonta "anteli kuin Virsu-Puavo Tolokeen ukolle"
"Potti-Puavo" sai nimensä savottakortteerissa, kun kyseli emännältä "saisinko paan poteroo"
"Mehto-Matti" Korkalainen, metsässä oli nähnyt "valakeen meton", ei uskottu ja siitä nimi, jäi vielä pojallekin
"Puluperon Olli"
"Villa-Olli"
iltamissa jaettiin toisilleen kortilla huvipostia, Aino sai Matilta huvipostia "jos kukka oisit sä, ja mehiläinen mä, niin piikilläni pistäisin sun kukkakoteloos"
Hildan kirje Pekalle, joku lisäsi eteen "Rakas"
Sevilla-tupakkaa kaupassa, joku lisäsi kanteen nimen eteen "Per", kun Uuno ei ollut paikalla
"Möyhy-Ville"
ilmaisut karkeita ja nimet usein hyvin raakoja, sillä ruumiinviat olivat usein lisänimien syynä