Nurmeksen vuosien 1690-1708 rippikirja on alueen vanhin säilynyt kirkollinen asiakirja. Kyseinen dokumentti on arvokas, sillä tuolta ajalta ei ole säilynyt paljon asiakirjoja. Kirjassa on merkintöjä 1600-luvun lopun Nurmeksen kappeliseurakunnan kylistä ja niiden asukkaista. Asiakirja on digitoitu, joten alkuperäinen rippikirja löytyy mm. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n kirkonkirjojen arkistosta .

Osin vaikeasti luettavat rippikirjan sivut on tulkittu Jukka Kokkosen ja Jukka Partasen kirjoittamassa artikkelissa «Kapinamiehiä, katoja ja perheitä. Lähteitä veronvuokraajien ajan Pielisen Karjalasta» [Kokkonen&Partanen 2003, s. 312-332].

Ruotsin suurvaltakauden ajan lähteistä on nykyisestä Pohjois-Karjalasta säilynyt huomattavasti vähemmän arkistoaineistoa kuin muualta Suomesta keskimäärin. Esimerkiksi vuodesta 1634 alkanut henkiverotus ei koskenut Käkisalmen lääniä, johon Pohjois-Karjala kuului 1600-luvulla. Alueelta on käytettävissä ainoastaan epätasainen sarja maakirjoja ja muita veroluetteloita. Nurmeksen rippikirja 1690-1708 on ainoa Pohjois-Karjalasta 1600-luvulta säilynyt rippikirja. [Kokkonen&Partanen 2003, s. 300].

Kokkosen ja Partasen artikkelissa kerrotaan kirkonkirjojen syntytaustasta ja rippikirjasta seuraavasti:

Vuoden 1686 kirkkolaissa määriteltiin kirkonkirjojen pito koko Ruotsin valtakuntaa varten. Lain määritelmän mukaan rippikirjojen tuli olla luetteloita pitäjän asukkaista kylittäin ja ruokakunnittain. Tämän lisäksi erityisiin sarakkeisiin tuli merkitä tieto asukkaiden katekismuksen osaamisesta ja heidän lukutaidostaan. Ensimmäiset yksityiskohtaiset ohjeet rippikirjojen pitämisestä oli antanut piispa Johannes Gezelius jo vuonna 1666, mutta rippikirjojen pito aloitettiin yleisesti vasta kirkkolain julkaisemisen jälkeen. Rippikirjojen alkuperäisenä tarkoituksena oli ihmisten kristinopin tietojen ja ehtoolliskäyntien valvonta. Alunperin rippikirjoihin merkittiin vain ehtoolliselle aikovat ja siihen oikeutetut ihmiset. Lapsia alettiin kuitenkin kirjata rippikirjoihin 1600-luvun lopulta lähtien. Jo Gezeliuksen ohjesääntö määräsi merkitsemään rippikirjaan kuolemantapaukset ja muutot. Nimiä ei saanut yliviivata, vaan kuolleen tai muuttaneen ihmisen kohdalle piti laittaa jokin merkki tai alleviivata nimi. Käytännössä, kuten Nurmeksenkin rippikirjasta havaitaan, ohjesääntöä ei aina noudatettu.

[Kokkonen&Partanen 2003, s. 300, 301]

Artikkelissa kerrotaan Nurmeksen rippikirjojen taustasta ja ensimmäisestä Pielisjärven suurpitäjään kuuluneen Nurmeksen kappeliseurakunnan kylien läpikäynnistä vuonna 1690:

Keväällä 1688 Pielisjärven emäpitäjän kirkkoherraksi nimitettiin Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Petter Härkepaeus. Virkaansa hän astui vuotta myöhemmin ja toi mukanaan väestökirjanpidon, jota alettiin pitää Pielisjärvellä ja Nurmeksessa. Nurmeksessa väestökirjanpidosta vastasi kappalainen Erik Ambrosii Jockman, joka oli nimitetty virkaan jo 1660. Nurmeksen rippikirjan etulehdeltä selviää, että rippikirjan selitykset ja kaavakelehdet on painettu Turussa vuonna 1680. Siihen on selvästi tekstin "SKRIFT-BOOK Ifrån ANNO 1689" yläpuolelle jälkikäteen liimattu teksti "Nurmis Församblingz". Niteen ensimmäiset lehdet sisältävät myös lyhennelmän Gezeliuksen ohjeista (Admonitiones). Nurmeksen rippikirja sisältää kaikkiaan 92 kaksipuolista kaavakesivua, joihin tuli merkitä kunkin asukkaan tiedot ja taidot Lutherin selityksissä, ruoka-, aamu- ja iltarukouksissa sekä sisälukutaidossa.

Merkintöjen mukaan rippikirja otettiin käyttöön 8.1.1690. Tällöin Erik Jockman kirjasi siihen kaikki Nurmeksen kylän asukkaat. Seuraavana päivänä oli vuorossa Ylikylä, jonka jälkeen Jockman jatkoi kierrostaan Haapajärvelle (nykyinen Haapakylä Valtimolla). Tammikuun 11. päivänä hän kävi läpi Karhunpään ja Jokikylän asukkaat. Poikettuaan ensin Savitaipaleen kylässä (nyk. Savikylä) Jockman oli Kuokkastensalmella 13. päivänä ja jatkoi seuraavana päivänä Mönninvaaraan, joka oli pieni kylä Kuokkastensalmen ja Vuokon välissä. Tämän jälkeen Jockman ei enää merkinnyt rippikirjaan päivämääriä, mutta kaikesta päätellen hän kävi seuraavaksi nykyisen Juuan alueella sijaitsevissa Polvelan, Halinvaaran, Petravaaran, Kajoon, Raholan ja Vaikon kylissä sekä Alaluostassa Rautavaaralla. Myöhemmin hän näyttää kiertäneen kappeliseurakunnan itäiset kylät ja viimeiseksi kaukaiset Ruokolan, Sivakkavaaran ja Maanselän kylät. Todennäköisesti Jockman piti rippikirjaa mukanaan myöhemminkin tehden siihen lisää merkintöjä kinkerimatkoillaan. Merkinnät seurakuntalaisten luku- ja kristinopintaidoista ovat kuitenkin jääneet verrattain vajavaisiksi ja puuttuvat useimpien osalta kokonaan.

[Kokkonen&Partanen 2003, s. 303]

Artikkelin mukaan Jockmanin jälkeen rippikirjamerkintojä jatkoi uusi kappalainen Anders Zetraeus vuonna 1707:

Päivämäärien mukaan seuraavat rippikirjamerkinnät on tehty vasta tammikuussa 1707. Jockman oli kuollut vuonna 1705 ja Nurmeksen uudeksi kappalaiseksi oli nimitetty Anders Zetraeus. Hän oli tullut Nurmeksen koulumestariksi vuonna 1689 ja toiminut Pielisjärven papiston apulaisena vuodesta 1690. Zetraeuksen merkinnät ovat verrattain helposti erotettavissa Jockmanin tekemistä. Päivämäärämerkintöjen mukaan hän aloitti omat merkintänsä Lipinlahden kylästä 6.1.1707. Hän kävi saman kinkerimatkan aikana myös kappeliseurakunnan pohjoisissa kylissä. Vuoden 1708 alkupuolella Zetraeus kiersi Karhunpäässä, Haapajärvellä ja Ylikylässä. Vuonna 1713 Zetraeus nimitettiin Pielisjärven vt. kirkkoherraksi ja vuonna 1718 Hiitolan kirkkoherraksi. Siirtyessään Hiitolaan hän vei Nurmeksen rippikirjan mukanaan ja kirjasi siihen uuden seurakuntansa asukkaita. Paksulla huonolla sulkakynällä tehdyt merkinnät hiitolalaisista Zetraeus on sijoittanut lähinnä tyhjiksi jääneille sivuille.

[Kokkonen&Partanen 2003, s. 303, 304]