Talot ja asukkaat
Ensimmäiset talot ja asukkaat Saramojärvellä
Talot
Saramo sijaitsee Ylikylästä Saramojoen vartta pohjoiseen, ja on edellistä hiukan nuorempi, mutta sekin periytyy 1600-luvun alkupuolelta. Vanha nimi »Saramojärvi» edellyttää vanhinta keskusta ison tai pienen Saramojärven tuntumaan.
Taloluku kasvoi kymmeneksi vuonna 1686. Isoviha ja katovuodet autioittivat suurimman osan, mutta asuttujen ja autioiden yhteisluku kohosi 11:een vuonna 1722. Väliaikana oli siis perustettu yksi uudistilakin.
Vanhojen tilojen pääosa keskittyi isonjaon aikana Saramojoen varteen ja Pienen Saramojärven välille. Kaksi oli kylän luoteisnurkalla, toiset kaksi ison Saramojärven pohjoispuolella sekä kaksi erillään järvien etelärannoilla.
Varmoja siirtotapauksia on neljä: Viiliälä ilmoitetaan siirretyksi vuonna 1764. Vanha pelto puuttuu Ollilalta (11/18), Nevalalta (8/15) ja Sippolalta (9/16). Siirrettynä voitaneen pitää Pääkkölääkin (1/2) Ollilan lähellä, joskin siirto on tehty verraten varhain.
Tärkein asutus näyttää keskittyvän joen itärannalle Piirolan-Korkalan taloparia lukuunottamatta. Kylännimi viittaa vanhimman keskuksen paikkaan Suorinteen-Tolvalan-Ristolan vaiheilla. Viimeksimainitulla lienee jonkin siirretyn talon paikka, mutta lisäksi siltä alueelta on siirretty pois ainakin kaksi, ellei neljäkin taloa. Nevala ja Sippola ovat tietysti saattaneet sijaita Häkkilänkin liepeillä, jossa Heinäpuro sai niistä toisen jättämän tontin, kunnes isossajaossa siirrettiin vuorostaan Heinäpurolle.
Tolvalan ympäristössä lienee siten ollut viisi- ja Häkkilän-Juusolan välillä nelitaloinen parvikylä rannalla. Korkala ja Piirola muodostivat taloparin laella, samoin Saramovaara yksinäistalon. Taloista on kymmenen viimeistään vuodelta 1658 ja ainoastaan Häkkilä ja Saramovaara nuorempia.
[Saloheimo 1971, s. 194]
Edellä kuvattujen talojen nimet ovat sen aikaisia nimiä. Esimerkiksi mainitun Nevalan nykyinen nimi on Pietula ja tuolloisen Tolvalan talon paikalla on puolestaan nykyisin Nevalan talo. Vanhan Häkkilän paikalla on Niemelä. Vanha Juusolan nimi tunnetaan, vaikka Taavetti Kiiskisen ostettua tilan 1800-luvun lopulla Kiiskilä-nimi vakiintui vuosikymmeniksi.
Vuonna 1690
- verotaloja 12
- asutus oli keskittynyt Pienen Saramon ja Poroinjärven väliin
- asukkaita noin 100, yli 10 % Nurmeksen asukkaista saramojärveläisiä
- kaskiviljely (v. 1689)
- ruista 35 ha
- ohraa 5 ha
- Viiliälän Matti Immosella, Juusolan Anttti Hyvösellä ja Pääkkölän Jussi Kähkösellä oli 6 ha kaskea
Asukkaat
Saramojärvi erityi Ylikylästä 1640-luvulla. Saramojärvi sai ensimmäisen asukkaansa Matti Kotilaisen vuonna 1644 todennäköisesti Pääkkölän tilalle. Häntä seurasivat Matti Kananen Korkalaan ja Paavo Hyvärinen Sippolaan vuonna 1646.
Vuonna 1651 kylä käsitti neljä taloa, maakirjasta lienee tulkittavissa Saramojärveltä (SaraJärfwi) nimet: Mats Kodilain, Mats Kanans, Peka Hyfvärinen ja Pavo Hyfvärinen [Inkerin ja Käkisalmen läänin maakirja 1651-1651].
Kylän ensimmäisten talojen isännät olivat isäntäluettelon perusteella oheiset (vanha numero on ennen isojakoa ja uusi on myös nykyinen kantatilan numero).
Ensimmäisistä asukkaista ja perheistä saa myös tietoa Nurmeksen vuosien 1690 - 1708 rippikirjan kirjauksista. Tämän mukaan Saramojärven kylässä asui vuonna 1690 ainakin seuraavia sukuja: Immoset, Honkaset, Hyvöset, Hassiset, Heikurat, Häkkiset, Kanaset, Kotilaiset, Lapit, Niiraset, Saarelaiset, Sorvalit ja Tolvaset.
Pielisjärven käräjillä oli vuonna 1674 oikeusjuttu, jossa Kaarle Ruokolainen syytti Pauli Hyvöstä vaimoonsa Maketta Matintyttäreen kajoamisesta. Tuomiokirjan perusteella Hyvösiä ja Ruokolaisia asui siten jo tuolloin Saramojärvellä.
Pielisjärven käräjät 1674
Tuli oikeuden eteen talonpoika Kaarle Ruokolainen Saramojärven kylästä ja kertoi, että hänen naapurillaan Pauli Hyvöisellä oli edellisenä talvena 1673 jonkin verran ruista hänen riihessään puitavana. Ensin Kaarle oli yhdessä hänen kanssaan puinut oman rukiinsa ja sitten Paulin. Kaarlen vaimo Marketta Matintytär oli myös ollut riihessä puimassa. Pauli Hyvöinen sanoi Kaarlelle: Nyt on kaunis ilma, lähde metsään ampumaan oravia, äläkä luulekaan, että minä sinun vaimoosi sillä välin koskisin. Hän vastasi, ettei hän ollut koskaan sellaista ajatellut eikä luule niin nytkään, ja meni riihestä tupaan. Vähän ajan kuluttua hän tuli riiheen takaisin ja tapasi heidät itse teosta. Pauli Hyvöinen vastasi, ettei hän vieraana ollut käskenyt, jos ei kieltänytkään isäntää metsälle menemästä, eikä ylipäänsä puhunut siitä mitään, vaan Ruokolainen oli lähtenyt riihestä aikovansa mennä metsälle. Hänen vaimonsa oli pienen lapsensa kanssa jäänyt riiheen. Pauli oli ollut ylhäällä parsilla ottamassa vastaan ruislyhteitä, ja Kaarlen vaimo ojensi hänelle niitä kuivumaan puitavaksi. Ruokolainen oli ollut jonkin aikaa poissa ja palannut sitten riihelle auttamaan, kunnes kaikki oli saatu laitetuksi ylös. Mutta Ruokolainen ei ollut puhunut sanaakaan siitä, mistä hän heitä nyt syyttää...
[Mäntylä, Ilkka 1969, s. 23-24]
Vaikeasti luettava alkuperäinen pöytäkirja (oikean puoleinen sivu alkaen alareunasta): Kajaanin vapaaherrakunnan tuomiokunnan tuomiopöytäkirjat 1674-1674 [Digitaaliarkisto, [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3702549, vierailtu 4.5.2017]
Viimeisin muutos 12.4.2017