Sota-ajasta rauhaan
Talvisodassa Saramon kylätien itäpuoli tuli rajaksi. Sen rajan takana, siis Venäjän rajaa vastaiselta rajalta, evakuoitiin ihmiset pois. Saramolaiset vietiin evakkoon Kalajoelle ja Kannukseen. Kaikki pienkarja tapettiin. Lehmät vietiin Nurmeksen asemalle, ja kuljettiin evakkoon perimätiedon mukaan Närpiöön. Tapettu pienkarja koottiin kylän keskelle, josta ne vietiin eteenpäin jonnekin. Ylimääräinen vilja otettiin myös aitoista. Siemenvilja jätettiin. Pieni miesjoukko jäi muutamiin taloihin paalaamaan heiniä ja ajamaan niitä Nurmekseen. [Saramovaaran Erkin sotareissu]
Saramolaiset miehet joutuivat talvisodassa koulutuksesta riippuen eri rintamalohkoille, pääosa Laatokan koillispuolelle. Tulikaste oli Suojärvellä, ja saramolaisia osallistui Kollaan ja Uoman koviin taisteluihin. Nurmeksen ilmapommituksen siviiliuhreissa 23.1.1940 oli saramolaisia kolme Heikkistä, mm. Uuno Heikkinen eli Puoti-Uuno.
Jatkosodassa saramolaiset määrättiin pääosin viestipataljoonaan, joka meni Saunajärven kautta Repolaan ja Rukajärvelle. Toinen joukkue meni Lieksan ja Kivivaaran reittiä.
Saramolaisia ja Petäiskylän väkeä evakossa Kauhavalla Mäenpään koululla maaliskuussa 1940. (Perinnekerhon kokoelma)
Merkintä kantakortissa
Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 13. maaliskuuta 1940. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kovin paljon merkintöjä kantakorttiin ei ehtinyt tulla Niku Kortelaisen parikymppiselle Heimo-pojalle, jonka ainoaksi taisteluksi on merkitty Kollaa. Sota olisi päättynyt 10 päivän kuluttua.
Käytännön ohjeita talouden pitoon sota-aikana
Pienviljelijäin liiton lähettämässä kirjeessä "Pienviljelijäkotien naiset ja nykyhetki" käydään läpi kotitalouksien yhteisiä tehtäviä ja selviämisohjeita sotatilanteessa. Kotitalouksille annetaan ohjeita käytännön asioista selviämiseen ja muiden auttamiseen.
Saramon osuuskassan paperit kaivettiin maahan
Vuoden viimeisenä päivänä 1939 päätettiin, että kassan omaisuus säilytetään sitä varten varatussa kirstussa omalla paikkakunnalla niin kauan kuin kassan hallituksen jäsenet evakuoidaan johonkin muualle ja silloin viedään kassan omaisuus evakuoimispaikkakunnan lähimmän osuuskassan säilöön. Kassan paperit haudattiinkin maakuoppaan Lukkarilan lähistöön, josta ne myöhemmin kuitenkin vielä lähetettiin saramolaisten evakuointipaikkaan Kalajoelle.
Jatkosodan rintamalinjojen siirtyessä länteen, osuuskassan hallitus päätti tehdä evakuoinnin varalta kassan saamisista ja omaisuudesta sekä maksuista luettelot kolmena kappaleena, joista yksi jätetään kassalle, yksi Osuuskassojen Keskusliitolle ja yksi hallituksen puheenjohtajalle. Kassan tavaroiden pakkaaminen ja muu huoltaminen muuton sattuessa jätettiin sille, jonka paikalla oleva kokoamispäällikkö määrää. Sota päättyi, eikä suunnitelmaa tarvinnut panna toimeen. [Tikka, Vilho 1998, s. 103]
Asekätkentä
Jatkosodan päätyttyä pelkona oli, että Neuvostoliitto miehittää Suomen. Tästä oli seurauksena laaja, koko maan kattava asekätkentä mahdollista sissisotaa varten. Myös Saramolla kätkettiin aseita ainakin koulun saunan vintille, josta ne siirrettiin muualle edellisenä iltana vihjeen perusteella ennen Valpon tarkastajien tuloa.
Mauno Martikaisen kirjassa Hiljentyneet koulut [Martikainen, Mauno 2001] kuvataan paljon myöhemmin tapahtunutta "räjähtävän" saunan paloa Saramolla. Siirrettiinkö koululta aseet tuohon palosaunaan vai oliko kyseessä toinen kätkö, sitä ei tiedetä. Koulun opettaja Toivo Tevaluoto sai oikeudenkäynnissä 2 kk:n tuomion asekätkennästä. [Neuvostoliiton miehitykseen varauduttiin Ylä-Karjalassakin. Ylä-Karjala 1.11.2014].
Viimeisin muutos 22.7.2021