Saramo vaalipiirin nuorsuomalaisin

Saramolaisten puoluekäyttäytyminen ensimmäisistä eduskuntavaaleista vuonna 1907 [26.03.1907 Otava no 35: Vaalien tulokset] aina vuoteen 1917 on varsin mielenkiintoinen. Saramo oli valtiollisissa vaaleissa vaalipiirin nuorsuomalaisin [19.02.1910 Karjalan Sanomat no 20], ja vasta vuoden 1917 vaaleissa [08.10.1917 Savon Sanomat no 102] äänet jakautuivat maalaisliitolle, sosialisteille ja porvaripuolueille. Ylikylän koulun opettaja, valtiopäivämies ja osuustoimintamies Erkki Peltonen on arvatenkin vaikuttanut  sekä nuorten että koko kylän yhteiskunnallisiin näkemyksiin nuorisoseura- ja osuustoiminta-aatteen ohella. 

"Kuntakokouksen varapuheenjohtajana Peltonen oli ollut vielä 1903 myöntyväisyysmiehiä, mutta jouduttuaan Pielisjärven tuomiokunnan edustajana valtiopäiville ja perehdyttyään puolue-elämään, hän muuttui tulisen luonteensa koko voimalla tinkimättömäksi perustuslailliseksi nuorsuomalaiseksi. Osuustoiminta-asioissa osoittamiensa kykyjen ja harrastuksen ansiosta hänestä oli tullut pitäjän poliittinen johtaja, joka määräsi suunnan näissä kysymyksissä." [Saloheimo 1953, s. 661-662]. 

Nuorsuomalainen puolue [Wikipedia, vierailtu 29.5.2017] 

Suurlakosta 1905 sisällissotaan 1918

Suurlakkovuonna 1905 Pielisen Karjalan tukkityöläiset lakkoilivat parempien palkkojen puolesta. Myös Saramolla pidetyn työväenyhdistyksen (?) kokouksessa 16.12.1905 päätettiin mennä lakkoon parempien taksojen saamiseksi, kuten Karjalattaren artikkeli "Tukkienvedosta palkkavaatimus Saramojärven kylässä" vuodelta 1905 kertoo.  Karjalatar kirjoittaa, että "näiden ihmisellisten waatimusten toteuttamiseksi päätettiin olla töihin menemättä, kunnes niihin työantajan puolelta myönnytään, ja toivottiin, etteivät kokouksesta poissa olleetkaan rikkoisi taksaa." 

Kyläläiset vaikuttavat olleen yhteisessä rintamassa ilmeisesti tuolloin vielä ilman poliittisia tunnuksia, sillä isoon lakkotoimikuntaan kuului työmiehiä, torppareita ja talollisia mm. Juho Pitkänen, Mikko Heikura, Erik Näsänen, Mikko Piironen, Pekka Kilpeläinen, Lauri Kärnä, Heikki Timonen, Olli Närhi, Pekka Piironen w., E. Hallikainen, Kalle Piironen, H.W. Piironen, Otto Pääkkönen, Kalle Haverinen, Juho Kärkkäinen, A. Kortelainen, Lauri Piironen, A. Kärkkäinen, Heikki Pikkarainen, Otto Kilpeläinen, Juho Korhonen, Pietari Kärkkäinen, Juho Heikkinen, Juho Kokko, Eetu Turunen, Pekka Ruokolainen, Kalle Kortelainen. [23.12.1905 Karjalatar no 147: Tukkienvedosta palkkavaatimus Saramojärven kylässä]

Palkat kohosivat tukkilaisten vaatimusten tasolle. Työväenliikkeen myöhemmälle kannatukselle ja SDP:n vahvalle asemalle Pohjois-Karjalassa luotiin lakoilla vahva pohja [Ismo Björn 2012, Soihduin ja punalipuin kansan nimissä, s. 124]. Saramolla poliittinen vaikutus ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin muualla Pohjois-Karjalassa, sillä vuoden kuluttua ensimmäisissä eduskuntavaaleissa saramolaiset äänestivät pääosin nuorsuomalaisia (nuorsuomalaiset 86 % ja sosialistit 11 %, suomettarelaiset 3 %) ja sama linja jatkui vuoden 1917 vaaleihin saakka. 

Maakunta oli pientilavaltainen, minkä vuoksi tilallisten ja tilattomien väliset sosiaaliset erot olivat pienet [Jukka Partanen 2012,  Poliittiset murrokse Pohjois-Karjalassa, s. 56].  Toimeentulo vaati kaikkia osallistumaan ruumiilliseen työhön, ja "maataomistavan luokan ja työläisten" luokkaeroista puhuminen ei löytänyt otollista maaperää. Sosialistiset aatteet eivät saaneet sellaista vastakaikua kuin muutamat aktivistit toivoivat. Mitä ilmeisimmin nuorisoseuran  toiminta ja sen jäsenten aatemaailma vetosivat koko kylään voimakkaasti. Nuorisoseuramies Kalle Kortelaisen puheissa valistetaan, miten sortokausi herätti suomalaiset ja mitä uusi valtiopäiväjärjestys ja eduskunta tarkoittivat käytännössä. Ajan hengestä ovat  esimerkkeinä hänen vuonna 1907 pitämänsä puheet Helmikuun manifesti, Uusi eduskunta ja Uusi valtiopäiväjärjestys.  

Rajavahtiin vuonna 1913 pakinan kirjoittanut "Korven Jaska" valittaa turhautuneena, että "tämä paikkakunta on ihana nuorsuomalaisuuden ryytimaa ja täällä ei sosialistinen aate tahdo saada jalansijaa ... täällä on työläisiä paljonkin, mutta eivät osaa irtautua porvarien talutusnuorasta ... ihmetellä täytyy, että paikkakuntamme työväestö ei jaksa seurata vähääkään aikaansa ... porvarilliset edistyspuuhat menestyvät, kun nikut, kallet ja eskot  kerskuvat Karjalan Sanomain palstoilla, mutta nämä musteentuhrijat eivät muista koskaan sanallakaan mainita työläisten oloista" [29.03.1913 Rajavahti no 34].  

Suomalaisen kansakunnan synnyttämisen kannalta aikakausi suurlakosta sisällissotaan oli mielenkiintoinen, sillä kansallista kulttuuria ei vielä rasittanut jako valkoiseen ja punaiseen Suomeen. Sisällissodan perintö ei vielä vaikuttanut, eivätkä kommunismi ja Venäjä vielä muodostaneet sellaista yhteyttä, mikä niille myöhemmin syntyi. Työväenliikettä ei luokiteltu vielä epäisänmaalliseksi samalla tavalla, kuin vuoden 1918 tapahtumien jälkeen määriteltiin. [Ismo Björn 2012, Soihduin ja punalipuin kansan nimissä, s. 124]

Suojeluskunta ja punakaarti

Kun maaliskuun 1917 vallakumous Venäjällä tapahtui ja keisari joutui luopuman vallasta, kuviteltiin Suomessa vapauden ja onnen ajan alkavan. Taula-Matin (Matti Piirainen) kertomusten mukaan Sivakassakin oli ilosta hypitty ja riemuittu, kun tieto tästä oli saapunut salokylällekin (Jukka Partanen: Suojeluskunta Nurmeksessa -tilaisuus Nurmeksessa 28.2.2017). Ongelma oli maassa oleva venäläinen sotaväki ja epäselvyys kenelle järjestyksenpito ja lainvalvonta kuuluu. Nurmeksen kauppalan valtuusto päätti 17.9.1917 perustaa suojeluskunnan ja maalaiskunnan valtuusto teki samanlaisen päätöksen viikkoa myöhemmin [Partanen , Jukka 2012, s. 23]. Suojeluskunnan kyläosaston toiminta käynnistyi Saramolla lokakuussa 1917. Antti Heikkinen oli nimitetty "kyläpäälliköksi" ja Kalle Kortelainen hänen varamiehekseen (Jukka Partanen: Suojeluskunta Nurmeksessa -tilaisuus Nurmeksessa 28.2.2017).

Joensuulainen punaupseeri August Wesley organisoi Nurmekseen työväen järjestyskaarteja, joita perustettiin Lipinlahteen ja Saramolle. Matti Piirainen (myöh. Paulamies) oli perustamassa Sivakkaan työväenyhdistystä 1916 ja toimi myös sen sihteerinä ja hänet asetettiin järjestökaartin päälliköksi [Piirainen, Jorma ja Tuula 2011, s. 58-59]. 

Järjestyskaarti järjesti pari harjoitustakin, joita voi luonnehtia voimisteluharjoituksiksi, aseitahan ei ollut, ja punakaartin toiminta lopetettiin, kun tuli tietoon muualla maassa tapahtuneita väkivaltaisuuksia. Matti Piiraista syytettiin sodan jälkeen avunannosta valtiopetoksen yritykseen ja tuomittiin puolen vuoden vankeuteen (Jukka Partanen: Suojeluskunta Nurmeksessa -tilaisuus Nurmeksessa 28.2.2017). Pelättiin, että hänen kirjoitustensa vuoksi jopa henki olisi katkolla, mutta onneksi tilanne saatiin rauhoitettua [Piirainen, Jorma ja Tuula 2011, s. 59] .

Väkivaltaisuuksia ei sisällissodan aikana Saramolla ollut. Lauri Lukkarinen kertoo, että kovin katkeraa ei veljesviha Saramolla ollut ja entiset vastapuolet taistelivat yhdessä Suomen lipun alla talvi- ja jatkosodassa [Kotiseutuni Saramo ja Petäiskylä 1981, s 146] .

Sodan jälkeen jo syksyllä 1918 alkoi vapaaehtoisen puolustuslaitoksen järjestely uudelleen. Perustettiin suojeluskunnan kyläosastoja ja sellaiset syntyivät myös Saramolle ja lähikyliin [13.09.1919 Karjalan Maa no 100, ja 03.01.1920 Karjalan Maa no 1] ja ne toimivat sotiin saakka, kunnes lakkautettiin vuonna 1944 välirauhanehtojen perusteella . 

Viimeisin muutos 1.5.2017