Saramovaaran talon nurkissa asui paljon muitakin kuin talon asukkaita, oli loisia ja kerjäläisiäkin 1918 sodan jälkeen

lapset eivät ymmärtäneet puutetta, oli mukava kun tuli kavereita

lisäksi talossa saattoi asua jonkin aikaa suutari, räätäli, tinuri, saksienteroittaja, satunnaiset kulkijat

syksyllä kun suutari tuli taloon, tehtiin kaikille kaksi paria kenkiä, tämä kesti monta viikkoa, Häkkisen veljekset Väinö ja Uuno

myös räätäli kävi, Saramolla Juho Lukkarinen, Salmenkylässä appiukko, räätäli Otto Heikkinen

myös "laukkuryssät" kiersivät rajan takaa vielä, oli kankaat ja lettinauhat, valikoimassa neuloja, nappeja, neppareita ja kankaita, jalkaisin kulkivat, tavarat isossa nahkalaukussa, "osta sie emäntä tyttärille huivia"

nuorten seurustelutavoista, käytiin yöjalassa tyttöjen aitoissa

tyttö kyseli kanteletta soittaessaan: "onko tämä mittää pelii?"

tyttöjen aittoihin koputtajat: "kolis kolis, poikia olis , tääll ois kaks pojan naskii, jotka sopis sokeri askii!"

yöjalassa kävijöille tehtiin koiruutta

rumia temppuja yöjalassa kävijöille, karjakujalla "jäätynyt lantareki", porstuassa "täytetyt huopatossut"

yöjalkareissun jälkeen kävijä saattoi jäädä epäselväksi: "iltapimmeellä se tuli ja uamupimmeellä se läksi - ja suutarille se haisi"

tarinoita riitti iltakausiksi

Repokorvessa tanssittiin, Pekka Pikkaraisella gramofoni

nuoriso teki ison kiikun Repokorven ja Laukanlahden välille ennen seurantalon rakentamista, nuoriso kokoontui sinne iltaisin