Saramojoessa oli viiden talollisen vesimylly 1770-luvulla. Se myytiin Juho Viiliäiselle ja Heikki Lipposelle.

Ronkelin Pekka Piirosen vuonna 1777 rakentama toinen mylly Saramojoessa aiheutti oikeusjutun. Roukkajan myllyn omistaja Olli Timonen valitti, että liian suuri tammi haittasi hänen myllyään.

Vuonna 1875 Nurmen talon vesimylly oli Koiripurossa, Nevalan Saramojoessa, Saramovaaran Suopurossa ja Ollilan Lehmipurossa.

Heikkilänkosken mylly oli aiemmin nykyisestä sillasta noin 100 m alaspäin Koskenkorvan kohdalla. Myllystä oli 1950-luvulla jäljellä vain vesiuoma ja myllynkivet kosken rannalla. Yläpuolella Koskenkorvassa asuvat "Myllyn Kalle ja Elli" kantoivat vielä myllyn tarinaa lisänimessään.

Heikkilänkosken alaosaan rakennettu mylly toimi vielä 1970-luvulla. Siellä tehtiin myös päreitä ja sahattiin lautoja. 1920/30-luvulla sattui traaginen, kuolemaan johtanut Johan Heikkisen tapaturma [09.10.1914 Savotar no 115: Tapaturmasta kuolema], kun jalka meni poikki sahanterään ja mylläriä ei saatu tarpeeksi nopeasti lääkäriin. Hänen jälkeensä Johanin pojat Matti ja Johannes ja myöhemmin vielä Matin poika Uuno (Mylläri-Uuno) toimi myllärinä vuosikymmenet.

Niemelänkosken “Yläkoskella” oli Valtimon Niilo ja Otto Suhosen perustama mylly ja saha. Tontti ostettiin v. 1911 Pekka ja Hilda Ruokolaiselta ja lupa myllyn pitoon v. 1913. Se myytiin takaisin Pekka Ruokolaiselle, joka harjoitti mylly- ja sahaustoimintaa talvisotaan saakka.

1940-luvun lopulla Kauko Ruokolainen rakensi Niemelänkosken myllypatoon laitoksen sähkögeneraattorille. Sähköt tulivat aluksi itselle ja myöhemmin yli kymmeneen talon keskikylälle Jukolaan ja kouluun saakka. [Kotiseutuni Saramo ja Petäiskylä 1981]