Jo kuusikymmentä vuotta on Saramon Nuorisoseura toiminut kylän nuorison harrastuksen ja kasvatuksen edistäjänä. Vaikkakin perustavassa kokouksessa kerrotaan erään kiihkeän nuorisoseuran vastustajan sanoneen, että kuka rukihista syöpi, se ei nuorisoseuraa tarvitse, on nuorisoseuratyölle paikkakunnalla kehittynyt vankat perinteet. Pöytäkirjojen mukaan on toiminta, kuten nuorisotoiminta yleensä ollut aaltoilevaa. Välillä on ollut kausia, joista ei edes pöytäkirjoja ole tallella, mutta sitten taas tapaa vilkkaankin toimintakauden.

Tällä hetkellä voitaisiin Saramon Nuorisoseurasta sanoa, että se on pohjoisimman Karjalan toimivin nuorisoseura, sillä esimerkiksi tämän vuotinen toiminpöytäkirja kertoo talkoista, koillan näytelmästä, vierailuiltamasta, osallistumisesta sekä kunnan että läänin kulttuurikilpailuihin ja P-K:n Nuorisoseuran maakuntajuhliin Niittylahdessa vain muutamia toimintoja mainitakseni. Parhaillaan seurassa toimii opintokerho ja laulukerho opettaja Reijo Pajamon johdolla. Seuran piirissä iloittiinkin siitä, että kylälle oli saatu pätevä musiikkimies ja uskotaan, että lauluharrastus saadaan nykyistään laajemmaksi. Lisäksi toimii seurassa vielä näytelmä- ja tanhukerho opettaja Aune Sydänmaan johdolla.

Lauantaina 5. Il. onkin saramolaisilla tilaisuus tutustua kerhotoiminnan tuotteisiin, sillä silloin kerholaiset järjestävät Päivölään ohjelmaillan, kootakseen varoja kesäksi valtakunnallisiin juhliin matkustamistaan varten.

Perinteitä, vai sanoisiko perintöä, on myös seuran nykyisellä esimiehellä, myym.hoit. Heikki Kortelaisella, joka on tehtävää hoidellut 16 vuotta. Hänen isoisänsä oli eräs niitä miehiä, joka oli mukana seuran alkuvaiheissa ja hänen pirttiinsä saivat nuoret kokoontua, kun omaa taloa ei silloin vielä ollut. Isoisän jälkeen oli setä remmissä ja sitten tuli nykyisen esimiehen vuoro.

Mutta oman painavan puumerkkinsä seuran nykyiseen toimintaan ovat myös Sydänmaat painaneet olemalla innokkaasti seuran toiminnassa mukana ja ohjaten nuorison harrastuksia sen 10-vuotisen ajan, jonka he ovat Saramolla vaikuttaneet.

Oma seuratalo, joka vuosi perinteellisesti harjoitettu kokoillan näytelmä, reipas tanhujoukkue ja lukuisat vierailut naapurikyliin ovat niitä tunnusmerkkejä, joiden perusteella Saramon Nuorisoseura tunnetaan. Mutta varsinainen työ nuorison kasvattajana ja harrastustoiminnan edistäjänä — sen tietävät parhaiten ne sadat nuoret, jotka vuorollaan ovat olleet vapaa-aikoinaan etsimässä innoitusta elämälleen vapaaehtoisen nuorisotyön parista. Uskon, että monet ovat ne kiitolliset ajatukset, jotka muistelevat aikaa Saramon Nuorisoseuran riveissä. Seuralla on perinne joka velvoittaa nyt ja tulevaisuudessa. — Y V.