Olin tilaisuudessa seuraamaan Saramon nuorisoseuran esittämää Agapetuksen »Onnellista Sakaria» sen kolmannen ja viimeisen näytännön mennessä Päivölässä. Joskus on katsomossa suurempi nautinto seurata näytelmää, joka menee jo toistoina, sillä vuorosanat ovat silloin jo paremmin mielessä ja esiintymisessä rutiinia. En tiedä, oliko näin »Onnellisen Sakarin» suhteen, mutta yleisesti ottaen eri roolit hoidettiin melko tasaisesti ja vain vähäisiä kangerteluja sattui.

Näytelmän vakuuttavin suoritus oli mielestäni Reino Sydänmaan kirurgian professori Sakari Vartio. Hän oli paneutunut osaansa melko uskottavasti ja esitti paikoin Iuontevaa vauhdikkuutta. Ainoa, joka mielestäni häiritsi kokonaisuutta, oli Sydänmaan aito karjalan murre, jota toiset esiintyjät yrittivät välttää kirjakielen enemmän tai vähemmän onnistuneella jäljittelyllä. Mielestäni näytelmä näissä oloissa ei olisi kärsinyt, vaikka murre olisi ollut aitoa kaikillakin. Päinvastaisessa pyrkimyksessä olisi tietenkin Sydänmaankin pitänyt seurata puheessaan toisten jälkiä. Myös joitakin muistamattomuuksia sattui hänelle ensimmäisessä näytöksessä, mutta varmistui muisti näytelmän kehittyessä.

Kaksi naisosan esittäjää Leena Piironen professori Vartion tyttärenä sekä Aune Kortelainen näyttelijätär Irma Aaltosena olivat tasoltaan samanmittaisia. Ehkä jonkin verran jännitystä saattoi kolmannesta esityskerrasta huolimatta havaita, josta johtuen eräät sanat (»reksiviitta» pro rekvisiitta) olivat jopa virheellisiäkin. Kolmannen naisosan esittäjän Irma Piirosen esiintyminen näyttämöllä jäi vain pariksi pikakäynniksi, joten hänen osuuttaan ei paljoakaan päässyt arvostelemaan.

Näytelmän henkilövalinnassa oli suurin virhe se, että professori Kalle Sorjamaan, »Kiinan Kallen», osa oli annettu Lassi Lukkariselle. Ei siksi, etteikö Lukkari nen olisi siitä kunnialla selvinnyt, vaan sen vuoksi, että hän on aivan liian nuori professorin osaa esittämään. Tästä syystä »Kiinan Kallen» kuva ei ollut lainkaan uskottava. Sitäpaitsi ruukun särkyminen sitä pakkauksesta purettaessa, ei ollut tarpeeksi dramaattinen, niinkuin se varmaan mahdollisesti tosioloissa olisi ollut. Katsoja ei saanut vakuutusta kalliin, Kiinasta saakka tuodun ruukun tuhoutumisesta. Lassi Lukkarisen esiintyminen näyttämöllä muutoin vastasi roolikuvaa, joskin hän mimiikallaan olisi voinut lisätä hämmentyneen tilanteen nautittavuutta.