Saramon nuorisoseuralaiset ovat harjoitelleet tämänvuotiseksi koko illan näytelmäksi Agapetuksen 3-osaisen farssin "Olenko minä tullut haaremiin". Näytelmän ensi-ilta pidettiin I:sen pääsiäispäivän iltana Saramon Ns-talossa loppuunmyydylle katsomolle.

Tässä kommellusrikkaassa näytelmässä, jossa 3 yhdessä asuvaa poikamiestä tulevat valinneeksi mieleisensä kotiapulaisen toisistaan tietämättä on hauska ja sattuvine vuorosanoineen ja antaa samalla niin ohjaajalle kuin osasuorittajillekin laajat Iiikkumismahdollisuudet. Kun huomioipi niin ohjaajan kuin osasuorittajienkin täydellisen amatööriyden, niin voi ensi-iltaa pitää tavallista seuranäyttämön keskitasoa korkeammalla. Kuitenkin jää katsoja usein ihmettelemään, miksi ei turvauduttu ammattihenkilön apuun. Sellaiset nimet kuin Vili Lehosti, Anni Hämäläinen tai Kalervo Eskelinen, jotka ovat tunnetusti taitavia seuranäyttämöohjaajia olisivat saramolaisilla voimilla saaneet tästä farssista vieläkin herkullisemman, sillä näki, että esiintyjissä olisi ollut voimaa enempäänkin. Ehkä suurernpana varjopuolena olikin esityksen hajanaisuus. Yhteistyössä olisi vielä ollut toivomisen varaa, samoin mielikuvitusta olisi enemmän kaivannut muuten hyvissä sanattomissa kohtauksissa, kuten esim. heti alussa tapahtunut ruoan vispaaminen ja toisessa osassa ollut rakastetun takin hyväily. Ne sinänsä kohtauksina olivat hyviä, mutta monen kertaan toistuvat samat temput, kuten takin samanlainen toistuva taputus, toistuva Iiikkuminen keittokirjan vispausmaljan välillä, toistuva maljan ja sormen nuoleminen. Kukin näistä olivat ensimmäisellä kerralla hyviä, mutta olisi muistettava, että vitsikin on hyvä kerran kuultuna, mutta sitten siihen kyllästytään. Samoin tuntui lehtimiehestä oudolta huonekalujen asettelu toisessa näytöksessä, tuskinpa lienee uskottava lehden toimittaja, joka valoisassa huoneessa moneen kertaan kulkee ohi sängyn huomaamatta, että siinä nukkuu joku, varsinkin, tuo toimittaja on vanhapoika ja nukkujalla peitteenä naisen takki. Kuitenkin joka vaiheessa ilmeni, että toimittaja oli tehtäviensä tasalla. Kohtaus olisi ollut paljon uskottavampi, jos toimittajan sisääntulo olisi tapahtunut muualta kuin sängyn ohi, jossa nukkuja oli.

Osasuorituksissa Keijo Pajamo ins. Halmesheimona, Lassi Lukkarinen maist. Paavolana, Reino Sydänmaa toimittaja Harjuna, Leena Piironen maist. Viherojana, Aune Kortelainen Manta Mäkisenä, Marja Sydänmaa musiikinopisk. Heinosena, Heikki Kortelainen rovastina, Selma Honkanen ruustinnana ja Kerttu Kortelainen rouva Heinosena tekivät kukin parastaan. Kaikille opettavaisena viitteenä olisi hyvä muistuttaa vanhaa sanontaa: puhe on kaikkien taiteiden äiti. Monet hyvin kehitellyt tyypit kärsivät epäselvistä replikoinneista. Erikoisesti hyvistä osasuorituksista jäivät mieleen Aune Kortelaisen Manta Mäkinen, Sydänmaan toimittaja Harju ja Heikki Kortelaisen rovasti. Saramolaisten "Olenko minä tullut haaremiin" on sinänsä hyvä. Samalla se on osoitus harrastustyön voimasta, jota ei jättää katsomotta. YV.