Erätulilla 2015

Keväästä alkaen suunnittelin matkaa Saariselän suuntaan. Säät olivat toukokuun lopusta alkaen kovin epävakaiset, sateiset ja poikkeuksellisen viileätkin. Vasta elokuun alkupuolella alkoi tuntumaan siltä, että matkaan kannattaisi lähteä. Ajelimme aviosiipan kanssa Aittajärven parkkipaikalle illansuussa 9.8.2015. Yövyimme siinä ja aamulla verryttelimme jalkoja käymällä kahvinkeitossa Kolttakentän lähettyvillä tulipaikalla. Autolle palattuamme valmistelimme rinkkamme kulkukuntoon ja vähän siivoilimme paikkoja. Vaihdoin mm parkkipaikan vessan piripintaan täyttyneen laarin tyhjään. Kahluupaikalla oli todella sotkuista. Ylitettyämme Suomun, totesimme etelärannan olevan vieläkin huonommassa siivossa. Otin yhden suuren 20 litran muovipussin, johon ryhdyin keräämään muita maassa lojuvia pusseja, homeisia sukkia, parittomia kenkiä, oluttölkkejä sekä luultavasti jalkojen kuivaamiseen käytettyjä paperiliinoja yms. Pussi tuli ääriään myöten täyteen. Kuotmutilta paikalle tuli nuorehko yksivaeltaja, jota pyysin viemään pussia toiselle rannalle. Palatessamme aikanaan takaisin, huomasimme, että mies oli siivonnut pohjoisrannankin alueen sekä vienyt roskat parkkipaikan "Molokkiin". Kiitos siitä hänelle. Ilma oli poutainen ja aurinkoinen. Alla kuva kahvireisultamme Kolttakentän tulipaikan tuntumasta Suomun varresta.

Yöksi jäimme niinkin lähelle kuin Siikavuopajalle. Laavulla olleet pari miestä olivat tullessamme juuri lähdössä jatkamaan Sotavaarajoen varteen ja me asetimme telttamme eteläpuolen terassille.

Päivä oli poutainen, mutta illalla aluetta pyyhki sadekuuro meitä kummemmin vaivaamatta. Seuraavana päivänä matkaa jatkettiin Suomua ylävirtaan seuraavalle tulipaikalle ja siitä oikaistiin Sotavaarajoen varteen. Lounastauko pidettiin putouksilla ja sitten kuljettiin vielä Maantiekurun eteläpään tasolle, jossa leiri pantiin pystyyn kuitenkin edelleen Sotavaarajoen varteen. Yöllä satoi todella rankasti, ja uusi telttamme sai tulikasteensa. Hyvin se piti vettä. Seuraavana päivänä palasimme takaisin Aittajärven suuntaan Maantiekurun kautta. Reitti alkaa olla kovin kulunut ja vähän kadutti, että tuli valittua kulkusuunta sen kautta, mutta Aittajärvelle tultiin joutuisasti. Rannan puulaavu oli tyhjillään ja siinä valmistettiin ateria, heitettiin varusteet autoon ja siirryttiin muutama kilometri itäsuuntaan sekä jäätiin hyvälle näköalapaikalle yöksi. Emme olleet neljännesvuosisataan käyneet Harrimukanjärvellä ja seuraavana aamuna suuntasimme kulkumme sinne. Vanha lanssitie oli huonokuntoinen ja päätimme säästää autoa ja kävelimme. Viime käynnin aikainen hakkuuaukea oli kasvanut täyteen nuorta mäntyä ja tien päästä lähti polku-ura kohti tavoitetta, jonka päässä Suomun varressa oli rakennettu puulaavu, puulato sekä vessa.

Suomuvillen kenttää kohti sitten kuljettiin. Taivas uhkaili vähän sadettakin mutta pysyi poutaisena. Harjua pitkin kulkeva polku ei ollut paljonkaan kulunut. Nähtävästi paikka on hieman sivussa yleisistä vaellusreiteistä ja kävijöitä ainakaan tätä kautta ei ole kovinkaan paljon. Puisto on saanut Villen tilan omistukseensa vasta muutama vuosi sitten. Edellisen omistajan rakentama huvila on merkitty valvontatuvaksi. Kovin paljon ei taida olla valvottavaa ja käyttöä sen paremmin kuin samalla sinisen sävyllä maalatulla Harrijärven valvontatuvallakaan.

Rannassa on siistihkö sauna, jonka suojassa käyttelimme kaasukeitintämme ja valmistimme aterian. Sitä vastoin ylempänä rinteessä sijaitseva puucee oli melko siivottomassa kunnossa ja alkuperäinen Villen tupa huonossa hoidossa. Sitä on käytetty varastona ja siellä oli kaikenlaista turhaa kaatopaikkatasoista roinaa. Toivoisi, että aluetta hieman siistittäisiin. Se on sen arvoinen.

Paluumatkalla pilvet alkoivat rakoilemaan ja aurinko lämmittämään. Kuljimme kilometrikaupalla länteenpäin tätä hienoa männikköharjua.

Saavuttuamme autolle palasimme Aittajärvelle, jossa yövyttiin. Seuraavana päivänä käytiin verryttelemässä Snellmanin kämpällä. Havaittiin, että Kolttakentässä oli uusvanha tupa saanut uuden tervatun lautakaton. Suomussa uiskenteli joutsenpariskunta peräti neljän poikasen kanssa. Sää alkoi osoittaa merkkejä muutoksesta huonompaan suuntaan. Palattuamme autolle päätimmekin siirtyä Kuutuan kohdalle ja ruokailla siellä sekä peseytyä rannassa jos sää antaisi myöten. Kuutualle ajaessamme sadekuurot alkoivat piiskata autoa, mutta sen verran kuurojen välissä oli poutaista, että sekä ateria että peseytyminen onnistuivat. Sitten lähdettiin kohti etelää. Viikon sauvakävely jokivarsissa oli onnistunut.