Eräretki 1985

Vuoden 1985 elokuulla heitin rinkan selkääni Kiilopään eräkeskuksen pihamaalla iltapäivällä ja astelin itään päin kohti Kiilopään selännettä. Kuljeskelin kohti Rautulampea. Matka taittui hitaasti, rinkka oli raskas ja peruskunto melkein nollilla. Taukoillessani havaitsin, että kohonnut pulssi ei rauhoittunut sanottavasti. Rautulammen kämpältä parisen kilometriä Rautuojan vartta kuljettuani luovutin ja ryhdyin valmistelemaan yöpymistä. Olin lähtenyt matkaan vähän kiireellä. Olin ostanut lähtövaiheessa pienen harjateltan, mutten ottanut sitä edes pussista nähdäkseni millainen se oli. Rautuojalla sitä sitten ihmettelin. Tajusin sitä pystyttäessäni, ettei kangasta mitenkään voi saada kireälle eikä se tästä syystä ainakaan kovempaa sadetta voisi pitää. Ei se pitänyt kyllä vähäisempää pisarointiakaan. Yöllä nimittäin satoi ja aamulla havaitsin makuupussini jalkopään uivan vedessä. Sitä oli lasikuituvahvisteiselle muovipohjalle kertynyt pari pesuvadillista.

Jalka ei noussut kovin keveästi toisenakaan päivänä. Suuntasin hitaasti Suomulle Palovangan suupuolen kahlaamon tuntumaan ja pysähtelin matkalla löytäessäni hyviä hillapaikkoja. Ylitin sitten Suomun kahlaamosta. Vettä ei ollut sanottavasti. Lähdin nousemaan Palovangan vartta. Entisen Padagovan kohdalla oli rippileiriläisiä. Tein siihen rakoa muutaman kilometrin verran ja jäin taas leiriin. Edellisestä yöstä viisastuneena, pystytin teltan vähän poikkeavalla tavalla, ylösalaisin. Pohja nimittäin piti hyvin vettä. Tein siitä ikään kuin laavun tapaisen.

Kolmantena päivänä jalka alkoi jo nousta vähän reippaammin. Luirojärvellä valmistelin ateriaa ja jatkoin sitten Ruotmuttipään rinteelle Hietapään lounaisrinnettä vastapäätä, jonne telttani pystytin edellisen yön tapaan. Ilta oli kaunis.

Neljäntenä päivänä paikat olivat jo vertyneet. Seuraava etappi Hammaskuru tuli vastaan joutuisasti. Sen rappusilla tapasin yksinvaeltajan vuoleskelemassa puukollaan kalliin näköisiä lenkkareita. Hän kertoi ostaneensa saappaat kasvunvaraa silmällä pitäen ja ne olivat aiheuttaneet pahat rakot. Hän koetti korjata asiaa silppuamalla lenkkareitaan ja tehden niiden pohjista saappaisiinsa tilkettä. Sitten tämä mies suuntasi kohti Siulaa. Sinne olin itsekin menossa, mutta valmistelin Hammaskurussa kuitenkin päivän pääaterian. Siulalle päästyäni oli edelläni lähtenyt jo siellä, mutta halusi jatkaa Tahvolle. Hän ei ollut siellä aiemmin käynyt ja oli vähän epävarma miten sinne parhaiten pääsisi. Lupasin lähteä vielä oppaaksi. Jätin varusteeni Siulalle ja käväisin miehen kanssa Tahvolla. Oheisessa kuvassa Tahvon silloinen sauna oli vielä hyvässä kuosissa. Nykyisinhän siinä on Auhtijoen selältä tuotu entinen puhelinkoppi keittiönä.

Seuraavana päivänä siirryin Siulalta Vongoivanjoen vartta kodalle ja edelleen Anterinmukkaan, jota kylläkin silloin vielä taidettiin kutsua Mukkakönkäänruoktuksi. Vongoivankota oli juuri uusittu ja ryhti hyvä. Lähtiessäni Siulalta kohti pohjoista, sain vielä kulkea nautittavasti ikimännikön puistomaisessa ympäristössä. Vuoden päästä Mauri myrsky teki siinäkin tuhoisaa jälkeä.

Anterissa tietysti saunoin ja yövyin. Näkymä kämpän edustalta kohti Rovapäätä.

Seuraavana päivänä kuljin Kaarreojan laaksoa myöten Muorravaarakkaan ja pienen ateriatankkauksen jälkeen jatkoin Pirunportin kautta Ukselmakurun suupuolelle, johon teltta pääsi pystyyn. Seuraavana päivänä koin yllätyksen Sudenpesän kohdalla. En ollut lainkaan tietoinen uutuuspainoksen teosta. Tässä se hohtaa uutuuttaan.

Jatkoin sitten tavanomaista reittiä Sotavaarajoen kautta Porttikosken kämpälle, jossa taas hieman valmistelin lounasta ja jatkoin matkaa Suomun vartta jonkin matkaa ylävirtaan. Yövyttyäni, ylitin joen Taimenlammen puron lähettyviltä, jätin varusteet siihen ja lähdin käymään Lankojärven kämpällä. Siellä oli silloin erämaapuhelin. Kävin kertomassa kotiväelle, että hengissä vielä ollaan. Kuva on Suomun varrelta tältä matkalta.

Palattuani rinkkani ääreen, jatkoin kohti Taimenlampea. Valmistelin siellä mm pinaattikeittoa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että suurimman osan tästä ateriakokeilusta kumosin erääseen painanteeseen metsän pienten asukkien iloksi.

Kuva Taimenlammen rannalta kaakon suuntaan.

Jatkoin vielä tästä Taajostuvalle, jossa yövyin eteisen laverilla. Seuraavana päivänä lopettelin vaelluksen Luulammen kautta Kiilopäälle hyvään aikaan, sillä poutasäät olivat häviämässä lounaistuulien puhaltaessa jo Kiilopään rinteellä vinhasti vastaan sadetta enteillen.