Eräretki 1968

Elokuussa ajelin nuorikkoni kanssa Kutturan tietä Sotajoen varteen. Jätimme auton tien tuntumaan ja kuljimme jokivarren kankaita jonkin matkaa alavirtaan ja perustimme siihen leirin. Seuraavat päivät siitä käsin perehdyimme vanhaan kullankaivuualueeseen. Jokivarsi oli hiljentynyt edellisen ryntäyksen jälkeen eikä uusi ollut silloin vielä alkanut. Merkkejä hipuista tuli etsittyä sieltä täältä itsekin.

Valitettavasti tila alkaa "alustaltani" olla lopussa, enkä pääse kuvakavalkadia enempää esittelemään. Totean vain, että meillä oli hyvät elokuiset säät. Ensimmäiset yöpakkaset jo parina aamuna maata huurruttivat, mutteivat kuitenkaan vielä ruskan merkkejä aikaansaaneet.

Lähtiessämme kotimatkalle, poikkesimme heti valtatielle tultuamme eräälle levikkeelle, jossa oli teltta ja siinä matkamuistomyymälä. Sitä piti vanhempi mies, joka kyseli mistä olimme tulossa. Kuullessaan retkeilykohteemme, hän innostui kertomaan miten hän oli kaivanut kultaa vielä 1950 luvun alkupuolella, mutta kullan hinnan romahdettua, oli joutunut siirtymään muihin töihin. Hän kertoi kaivaneensa mm Tankavaarassa ja vieläkin harmitteli, että oli jäänyt "joitakin kalliokynsiä räjäyttämättä". Hän opasti meitä silloisen Lauttaojan varteen. Miehen kertoman mukaan siellä ei enää kukaan kaiva ja ojan varressa on runsaasti rekvisiittaa kaivuun jäljiltä.

Meillä oli aikaa ja niinpä ohjasimme automme vanhalta saksalaisten tekemältä Jorpulipään kylkeen suuntaavalta huoltotieltä Lauttaojan itäpuolen kankaille ja panimme teltamme sinne pystyyn. Alueella oli vielä runsaasti erilaista suurempaa ja pienempää sotaromua, maassa sirpaleita mm tyhjiä kranaattilaukkuja yms. Ojakurusta löysimme kaivuupaikkoja, hyväkuntoisia rännejä ja erilaisia työvälineitä mm puupyöräisen kottikärryn.

Olin vuotta aiemmin hankkinut kaitafilmikameran, jolla edellisenä kesänä olin vaelluksellani tehnyt "elokuvan". Mielessäni suunnittelin "elokuvakäsikirjoitusta", jossa tulisimme ja kunnostaisimme kaivuupaikan ja ryhtyisimme huuhtomaan. Tällaiset olivat suunnitelmat aina 1970 kevääseen, jolloin tarkoitus oli aie toteuttaa. Vähäistä ennen lähtöä, silmiin sattui pieni lehtiuutinen, jossa kerrottiin "liikemiesryhmän" vallanneen Tankavaarasta alueen tarkoituksenaan perustaa turisteille tarkoitetun huuhtomon.

Olettaessamme, että elokuvantekopaikkamme kuuluu siihen, lähdimmekin perinteiselle vaellukselle muualle. Vasta myöhemmin selvisi, ettei vallattu alue siihen kuulunut. Sittemmin on Lauttaojalla ollut monenlaista uudempaa kaivajaa ja "kultalaa", taitaa olla vieläkin.

Perheeseemme syntyi sitten uusi vaeltaja 25.10.