Eräretki 2008

Keväällä ajelin vaimoni ja vanhimman pojanpoikani Tapion kanssa Sentinojantien päähän Luirojoen varteen. Ajatuksena oli veneillä Karapuljuun ja sieltä kulkea Luirojärvelle. Venematka sujui hyvin. Vesi oli joessa vielä korkealla, eikä tarvinnut suuremmin varoa ylempänä olevia särkkiä. Uulalassa pidettiin taukoa. Pääsin jälkikasvulleni luennoimaan rakennuksen oven edessä partisaanien edesottamuksista sodan aikana. Tammikämpälläkin lyhyesti poikettiin. Ajan hammas oli siihen ruvennut iskemään hampaitaan entistä syvemmälle. Lankkutien päässä vene otettiin kuivalle maalle ja taivallettiin Karapuljuun. Tulipaikalle päästiin istuskelemaan.

Yövyimme Karapuljussa. Sitten heitettiin kantamukset selkään ja lähdettiin kohti Luirojärveä. Matka tehtiin karttaharjoituksena poroaidalta lukien.

Hyvin oppilas tehtävästään selvisi. Havaittavissa olevat yksityiskohdat paikantuivat täsmällisesti. Luirojärvellä sää oli alkuun kaunis. Se salli lähitienooseen tutustumisen. Raappanan lammella virvelöitiin. Tässä on Lupukat taustalla.

Tässä taas Sokosti kehystää kuvan taustaa.

Huonoa kalaonnea pehmensivät havainnot monenlaisista luonnonihmeistä.

Järveä kierreltiin pari päivää ja sitten palattiin Karapuljuun. Siellä vietetyn yön jälkeen suunnistettiin veneelle ja lasketeltiin myötävirtaan. Vedessä oli vieläkin havaittavissa tulvan pyörteitä.

Tulva vauhditti matkaamme ja eipä aikaakaan, kun käänsimme veneen kokan rantaan automme kohdalla. Saatuamme veneen ja varusteemme lastattua mukaan ja lähdettyä liikkeelle, Sentinojan tien varren harvennetulla männikkökankaalla harppoi kurkipariskunta arvokkaasti männikössä. Enpä tiedä mitä ne sieltä kuivalta kankaalta olivat etsimässä. Me päättelimme, että jospa ne olivat menossa juhannusjuhlille, oli nimittäin juhannusaatto...