Luonto on kiinnostanut minua pikkupojasta alkaen. Metsä tuntuu kodilta syystä, että varhaisvuosillani sankka metsä ympäröi kotiani. Lukuharrastus lisäsi kiinnostusta. Jalmari Saulin poikakirjat Ketunlukon oravapojat sekä Erämaan kasvatit ja vaikkapa Kukkosen Erämaan seikkailijat ja monet muut syvensivät halua luonnossa liikkumiseen. Vähän myöhemmin tarttui käteeni K.M Walleniuksen Ihmismetsästäjiä ja Erämiehiä sekä Samuli Paulaharjun Sompio. Nämä viimeksi mainitut saivat silmät kääntymään Itä-Lappiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1958 ilmestyi Kullervo Kemppisen Lumikuru, josta sai konkreettista tietoa sen ajan vaellusmahdollisuuksista ja antoi pohjaa todelliselle suunnittelulle. Ennen ensimmäistä matkaa pohjoiseen, olin retkeillyt asuinpaikkani lähiseuduilla kavereitteni kanssa kesät talvet useita vuosia. Olosuhteet olivat joskus hyvinkin vaativia, mutta niistä selvittiin ja kokemusten myötä taito karttui. Näinollen ensimmäiselle pohjoisen eräretkellemme emme lähteneet suinkaan kokemattomina, mutta ennalta laskemattomat tapahtumat mullistivat matkan itseasiassa ennen kuin lähdimme edes liikkeelle.