Eräretki 1986

Kesäkuun 2 päivä 1986 illansuussa perheemme pysäköi autonsa Aittajärven parkkipaikalle. Mukana oli uusi jäsen parivuotias harmaa pystykorva Muru, joka pääsi ensimmäiselle vaellukselleen. Kevät oli pohjoisessa vähän myöhässä. Muutamaa päivää aiemmin oli satanut vielä räntää. Koivun silmut olivat tiukasti kiinni. Sää tullessamme oli kuitenkin kaunis ja tuuleton. Yövyimme kankaalla automme lähettyvillä teltassa. Käytyämme vilkaisemassa veden korkeutta, saatoimme havaita että varmuudeksi mukaan ottamallamme kumiveneellä oli käyttöä. Jo varhain seuraavana aamuna oli lämmintä parisen kymmentä astetta. Rannan puulaavulla teimme aamupalaa ja sitten ryhdyimme valmistelemaan joen ylitystä laavusta vähän alajuoksun suuntaan. Aiemmin totutulla tavalla niin rinkat kuin ihmisetkin siirtyivät Aittajärven etelärannalle.

Jatkoimme Suomun vartta lähelle Snellmanin kämpän suunnasta tulevaa niemen nokkaa ja käännyimme siitä Kuotmuttijärvelle. Sen etelärannalla valmistimme aterian. Mukana ollut lämpömittari kertoi hellelukemista. Kivellä saattoi kulkija vähän viilentää oloaan.

Rannan tuntumassa valmistuivat peräti kaalikääryleet.

Kuotmutilta noustiin Ahmajärvelle ja lähdettiin länteen ja noustiin sitten Sarviojan puolelle. Leiripaikka löytyi Sarviojan varresta muutama satametrinen kämpän alapuolelta kauniin suvantolammen lähettyviltä.

Seuraavana päivä kulku jatkui Ukselmakurua myöten Pirunportille ja Muorravaarakkaan. Parin vuoden takainen peltikattoinen laavu oli purettu ja katospuolikkaat oli siirretty yläjuoksulle parin sadan metrin päähän. Käytimme niitä hyväksemme varusteidemme suojana.

Sää jatkui hyvänä seuraavanakin päivänä. Pidimme taukoa edelleen hellesäässä Muorravaarakan eteläpään tulipaikalla.

Jatkoimme matkaa Akanhärkäkurulle, jossa sää äkisti muuttui. Lämpötila putosi hetkessä ja alkoi sataa. Pidimme sadesuojaa ylhäällä kurun niskalla, kunnes sade hellitti sen verran, että saatoimme jatkaa. Suuntasimme kohti Vongoivanjoen ja Anterin laakson välistä vedenjakajaa, mutta sadekuurot häiritsivät menoa niin, että päätimme jäädä leiriin Sihverinlakopään rinteelle. Improvisoimme ylimääräisestä sadekatoksesta laavun tapaisen ja pideltiin yllä pientä tulta. Lämpötila oli pudonnut alle kymmenen asteen.

Seuraavana aamuna säätyyppi heilahti jälleen toiseen äärilaitaan. Nousimme vedenjakajalle reilussa 20 asteen kauniissa kesäsäässä. Taustalla Anteripään selänne.

Kuljimme Vongoivan kodan kautta etelään ja joen vartta aina Lihakurunojan suulle, jonka "väliterassille" leiri pantiin pystyyn. Teltan edustalta oli hyvä näkymä Vongoivalle.

Leiristä käsin kävimme saunomassa Tahvontuvalla sekä kiipesimme Povivaaralle, jota nykyisin Vongoivan räystääksi kutsutaan.

Paluumatkalla leiriimme oli tietysti hulppeat näkymät Vongoivanjoen laaksoon ja Siulapäälle ja taustan Vuomapäälle.

Sää oli lyhyttä väliä lukuunottamatta ollut todella hieno, mutta Lihakurunojalla ollessamme näytti muutos olevan taas tulossa. Päätimme lähteä liikkeelle ja suuntasimme Hammaskuruun. Sadekuuro iski niskaamme laskeutuessamme alas Vuomapään lounaiskulmalta. Koivut olivat jo avautuneet täyteen lehteensä ja luonto tuoksui lämpimän kesäsateen jäljiltä. Hammaskurussa viihdyttiin yhden yön verran. Hammaskodalla käytiin varusteitta jalkoja verryttelemässä. Kuva on Hammaskodan lammen tuntumasta.

Hammaskurusta reitti suuntautui Luirojärvelle. Emme pysähtyneet sinne yöpymään, vaan jatkoimme matkaa järven pohjoispuolelle, josta löytyi kuiva kangas teltan alustaksi.

Aamulla suunnattiin kohti Maantiekurua. Yöksi jäätiin Museokämpän tuntumaan lammen rannalle. Aamulla oltiinkin jo hyvissä ajoin parkkipaikalla etelänsuuntaan lähdössä.