Eräretki 1980

Kuten alkuotsikossa totesin, niin jutut ovat tällä sivustolla autuaasti sekaisin. Niinpä perheeni nuorimpien jäsenten alkutaipaleesta on alempana vähän selvitystä.Vuonna 1980 perheemme kuitenkin teki ensimmäisen pitkän vaelluksen. Auto jätettiin Kiilopään parkkipaikalle ja alkuun kuljettiin Luulammille, jossa oli pystyssä jo ensimmäinen "turistimökki". Nykyäänhän se palvelee Karapuljun autiotupana. Luulammen tulipaikalla vähän lepäiltiin.

Sitten suunnattiin Luuvaaran eteläpäästä kohti itää. Kohta sen jälkeen kahlattiin Kulasjoen latvahaaran poikki.

Taajostuvalle tultiin. Sauna lämmitettiin ja vettä kannettiin.

Kulasjoki oli saunan edustalla senverran syvä, että päästiin jopa uimasille.

Saunomisen jälkeen matkaa jatkettiin vähän matkaa jokivartta alaspäin ja sitten pantiin leiri pystyyn. Seuraavana aamuna suunnattiin etelään Kaivoslakson nimellä tunnetulle lammelle. Kun päivä oli kaunis ja lämmin, niin ei muuta kuin uimaan.

Kaivoslaksolta suuntauduttiin kaakkoon ja ruvettiin kiipeämään Lankopään läntisen painanteen yli. Aivan korkeimmalla kohdalla oli pari lampea, joiden vesi oli sopivan lämmin ja taas nousun hiet päästiin huuhtomaan pois. Vähän ukkoshelteisessä säässä laskeuduttiin Rautuojan laaksoon ja suuntauduttiin kohti Lankojärveä. Vähän ennen kämppää muutama raskas sadepisara tipahti niskaan, mutta ei kunnolla ruvennut satamaan. Perille tultaessa pulahdettiin jälleen uimaan. Lankojärven vesi tuntui todella lämpimältä. Rappusilla mietittiin jatketaanko, mutta päätettiin jäädä kämppään yöksi.

Aamulla ryhdyttiin kulkemaan Suomun vartta ylöspäin. Palovangan suupuolen kahlaamosta päästiin kumisaappailla yli. Padagovan kämpästä oli vain muisto, mutta sen kohdalla oli tulipaikka jossa valmisteltiin ateria.

Palovangan varressa taas telttailtiin ja seuraavana päivänä kuljettiin Luirojärvelle. Majailimme Kuuselassa.

Kuuselan sisäpuoleltakin saatiin kuvaa.

Rannasta löytyi kopukka, josta irtosi iloa.

Rannalla oli myös vaatimaton lautarakenteinen sauna, mutta hyvät löylyt sielläkin saatiin.

Matka jatkui Luirolta Tuiskukuruun. Kiipesimme kurusta Pikkutuntureille. Sääsket alkoivat siellä ahdistelemaan ja kuumuuskin vähän vaivasi.

Vintilänojan latvapuron varressa pidettiin hieman taukoa.

Tästä laskeuduttiin Salonlammelle, jota nykyään Kotalammeksi sanotaan. Siellä leireiltiin ja kamerasta loppui filmi. Kulkua se ei estänyt. Seuraavana oli vuorossa tietysti Suomun ruoktu ja Kiilopään länsirinnettä taivallettiin onnistuneesti autolle saakka.