Kesäkuun 11 päivän korvilla 2011 ajelin Aittajärvelle hellesäässä. Olin varhain aamulla lähtenyt sitä pakoon ja pääsinkin Napapiirin tuntumaan ennen kuin lämpö alkoi tuntua tukalalta. Etelämpänä lämmin sää oli jo jatkunut muutamia päiviä, mutta ennusteiden mukaan pohjoisessa piti olla vähän helpompaa. Ei ollut. Yövyin Aittajärvellä. Kuuden aikoihin aamulla mittarini näytti 23 asteen lämpötilaa. Ylitin Suomun kahlaamosta ja lähdin jokivarsipolkua alavirran suuntaan. Snellmanin kämpältä tulevan niemen kohdalla olevasta kapeikosta otin kuvan. Niitä ei vaellukselta kertynyt montaakaan kappaletta, sillä tein aikaisempien vuosien tapaan matkastani vaellusvideota ja kameran käyttö ikään kuin hajotti keskittymistä. Alakuva kuitenkin tuli otettua ko kapeikosta Suomujärvien suuntaan.
Tästä suunnistin Kuotmuttijärven itäpäähän. Siellä huokailin jo 27 asteen helteessä taukoillessani. Panin myös merkille, että valokki oli hyvin kukassa. Toiveita oli siis hillasadosta myöhemmin kesällä. Kuotmuttiojassa oli vähän kevätvesien tuntua mutta yli pääsin ja jatkoin Ahmajärvelle, jossa jälleen otin kamerankin esille. Kuva on pohjoispäästä etelän suuntaan.
Pääsin ryömimään lännestä tulevan poroaidan alta ja vähäistä painannetta ryhdyin kulkemaan kohti Aitavaaraa. Ennen sen huippua käännyin etelään ja nousin kohdalla olevasta painanteesta Sarviojan laakson reunalle. Ilma oli läkähdyttävä. Päästessäni Sarviojan varteen, jäin siihen paikalleni hellettä pitelemään. Huuhdoin itseäni vedessä ja koetin pysytellä puiden varjossa. Parin tunnin päästä laahustelin hiljalleen Sarviojan kämpälle. Kämpän varjossa ollut mittari näytti lukemaa 28. Yövyin Sarviojalla ja lähdin jo viiden aikoihin seuraavana aamuna jatkamaan. Silloin mittarissa oli 12 astetta ja kulku oli mukavaa. Ukselmakurun reunaa nousin Pirunportille. Istuskellessani Muorravaarakan laakson länsirinteellä Pirunportin alapuolella lämpö nousi nopeasti. Ruoktulla olikin jo saunamainen tunnelma. Pohdin hetken jäänkö alueelle hellettä pitämään, mutta Anterinmukan sauna alkoi vetää puoleensa joten lähdin sinne suuntaan. Tiyhtelmän lähdelammella oli vielä vähän luntakin.
Saunominen virkistää hellesäässäkin. Anterinmukassa vietin yön ja sitten matkasin kohti Hammaskurua. Kuumuus vaivasi edelleen eikä juuri huvittanut kiipeillä, joten jätin tälläkin kerralla alun perin suunnittelemani Jaurun suunnan sivuun. Anterijoen tulipaikalta otin viimeisen kuvan. Kielitunturi taustalla.
Hammaskuru oli remontissa, mutta yövyin laverilla. Käväisin myös Hammaskodalla ja totesin sinne tuodun lisää rakennustarvikkeita, joten uusi kota oli nähtävästi luvassa. Yöllä Vuomapäällä kolisi ukkonen ja satoi rankasti. Sää poutaantui aamuun mennessä. Sade nosti sääskiparvet ilmoille. Olin onneksi sullonut rinkkaani sääskihupun ja sitä nyt tarvittiin. Harvoin olen joutunut niin sankkojen hyttysparvien hyökkäysten kohteeksi kuin silloin. Suuntasin Luirojärven suuntaan. Kärppäjärvillä taas ukkonen jyristeli, mutta meni koilliseen päin. Tarkalla korvalla kuunnellen nousin teräsrunkoisen rinkkani kanssa Hietapään juurelle. Se ei ole ukkosella paras mahdollinen väline. Saattaa tulla äkkikuolema ja polttohautaus samaan pakettiin. Ukkonen oli kuitenkin mennyt menojaan ja kosteassa säässä tulin perille Luirolle. Asetuin Rajankämppään. Päivä kuitenkaan ei vielä ollut mielestäni "paketissa" ja aterian jälkeen päätin lähteä jatkamaan. Kuljin Pälkkimäojan laavulle, joka oli tyhjillään. Siihen jäin yöksi. Sää Luirolta lähdettyäni oli viilentynyt nopeasti. Tuuli oli kääntynyt koilliseen. Jouduin virittelemään laavulla tuletkin, sillä matkassani oli vain hyvin kevyt "kesäpussi". Aamulla jatkaessani kohti pohjoista vedenjakajalla leijaili muutama lumihiutalekin taivaalta. Äkäiset ovat Saariselän sään muutokset. Kulku on viileässä säässä kuitenkin mukavampaa kuin helteissä. Aittajärven kahlaamolla olin joutuisasti ja sitten matkalla kotiin miettien jo seuraavaa vaellusta.