Eräretki 1998

Kesäkuun alussa pääsin retkikumppanini Antin kanssa parin miehen kyydillä retkeilyalueen tuntumaan ja he kuljettivat meidät Aittajärvelle saakka. Illansuussa paikalle tulimme ja kävelimme kauniissa illassa Kolttakentän länsipuolen tulipaikalle, jossa oli silloin nykyisen vessan takana jonkinlainen kaksipuolinen puulaavun tapainen. Aikomuksemme oli yöpyä siinä. Suomu oli peilityyni. Alakuva on otettu noin klo 22 aikaan vastarannan suuntaan. Vasemmalla näkyy kapeikko, josta joki virtaa eteenpäin.

Yö vietettiin suunnitelmien mukaan ja vastarannallekin päästiin. Sieltä otettiin suuntaa Kuotmuttijärvelle ja noustiin edelleen noin kilometrin päässä olevalle Ahmajärvelle. Nykykartoissa se on nimetty Helanderinjärveksi. Aamu oli ollut aurinkoinen ja poutainen, mutta keitellessämme kahvit Ahmajärven tuntumassa, alkoi taivaalta tihkua pisaroita. Se yltyi lopulta sateeksi ja tultuamme Sarviojan kämpälle sää oli oikein ikävä.

Meillä oli ollut tarkoituksena jatkaa Muorravaarakan ruoktulle saakka, mutta jäimme Sarviojalle sadetta pitämään. Sade taukosi myöhemmin illalla, mutta aamulla oli taivas vetänyt uudelleen pilveen. Oli onneksi poutaista. Jo Sarviojalla oli huolestuttavasti lunta maassa. Kulkiessamme kohti Ukselmakurua, piti meidän mennä aivan jokivarressa koska ylempänä oli lunta. Ukselmakurussa tilanne paheni. Päästyämme etelään kääntyvään kurun mutkaan kahlasimme jo niin syvässä lumessa, että eteenpäin pääsy oli todella hankalaa. Nousimmekin heti Sollanpään rinteelle, joka näytti ylempänä lumettomalta ja rinteessä oleva lumi oli ohuempaa ja kovaksi pakkautunutta. Siinä pääsimme hyvin etenemään. Sollanpää kiivettiin ylös ja laskeuduttiin Muorravaarakan puolelle laaksoa. Tullessamme tunturikoivua kasvavalle vyöhykkeelle, löysimme vankan koivun joka oli tempaistu juurineen maasta ja rusikoitu pahanpäiväisesti. Se oli lisäksi pureskeltu aivan täyteen syvälle ulottuvia hampaanjälkiä. Oli siinä ollut pahantuulinen otso asialla ja voimiltaan melkoinen. Sen kokoinen koivu ei hevillä irtoa maasta mesikämmenenkään voimilla. Sammalkin siinä oli maasta lennellyt suuntaan jos toiseen ja maata kuovittu. Mikähän oli mahtanut kontiota harmittaa.

Jo korkealla rinteellä näki, että joki tulvi melkoisesti, mutta löysimme sopivan ylityskohdan ja pääsimme kämpälle. Siellä ei ollut muita vaeltajia, mutta paikallista asujamistoa sitäkin enemmän, josta olen erikseen kertonut jutussa "myyrävaara".

Seuraavana päivänä nousimme ylös Tiyhtelmän ja Kaarreojan varsia kuljettiin Anterinmukkaan. Matka oli erittäin kostea vaikka varsinaisesti ei satanutkaan. Säästelin uutta Panasonic videokameraani enkä sitä tälle etapille esille ottanut. Sitä vastoin Anterinmukkaan saapuessamme sää parani. Sinne oli kertynyt runsaasti muita kulkijoita ja sauna oli jatkuvasti kuumana. Saunomaan oli tullut myös ikikulkija Tauno Perttula, joka istuskeli terassilla. Videoidessani siinä vieressä hän kyseli onko minulla jotakin yksittäistä mielipaikkaa Saariselällä. Kun en oikein osannut sellaista yksilöidä, niin hän painokkaasti omana mielipiteenään toi julki, että Hammaskota ja sen ympäristö juuri sellainen on. Taunolta sain myös kuulla, että hän oli tullut Anterinmukkaan Vongoivanjoen varsia ja lumet eivät siellä puolella olleet kovin suurena haittana. Seuraavana päivänä suuntasimme Antin kanssa sinne. Sulamisvedet olivat kuitenkin nostaneet Anterijoen latvapuolellakin veden pintaa ja piti vähän kierrellä, että yli päästiin. Kuvassa Anterin sinisiä latvavesiä ja taustalla lumirinteinen Pirttikallionvaara.

Vongoivankodalle päästiin hyvässä säässä, mutta sitten se alkoi muuttua epävakaisemmaksi.

Lihakurunojalla nousimme Vongoivanjoen varresta ja kuljimme mäntykankaita Siulalle. Kämppä oli tyhjillään. Sää muuttui ikäväksi. Satoi ja sumu laskeutui aivan maanpintaan saakka. Oloamme helpotimme mm letuilla ja mansikkahillolla.

Seuraavana päivänä siirryimme sumussa Hammaskuruun. Vuomapään eteläpuolella se oli poikkeuksellisen tiheää. Siinä oli aivan sinisenmusta vivahde. Hammaskurussa aterioitiin ja todettiin olleemme kämpällä päivälleen vuosi takaperin. Jatkoimme aterian jälkeen kulkua Luirojärvelle. Paljon ei viitsinyt taukoilla, sillä koko ajan satoi. Onneksi sade ei kuitenkaan ollut kovin rankkaa. Luirojärvellä yövyttiin ja aamulla sää näytti vähän paremmalta. Luirojoen kahlaamossa oli vettä melkoisesti. Syvimmillä kohdin juuri ja juuri jalat riittivät ja vesi oli kylmää. Menin yli ensimmäisenä ja odottelin kamerani kanssa Antin ylitystä toiveikkaana, että hän horjahtaisi virrassa, mutta sain jälleen pettyä. Suuntasimme sitten Vasanlyömäpäitten yli Palovangan latvoille. Kuvassa Lupukat lounaasta käsin katseltuna Vasanylömäpään harjanteelta.

Palovangan varsia tultiin suupuolen putouksille. Vettä niissä riitti ja kuohut olivat komeita.

Kalliohalkeaman jälkeisiä "hampaita" tallensin videolle. Niillä vesillä näkymä oli mieleenpainuva.

Alun perin olimme ajatelleet ylittävämme Suomun lähistöllä olevasta kahlaamosta. Siitähän ei tullut mitään. Joen pinta oli toista metriä yli normaalin. Kuljimme Kotakönkään sillalle ja länsipuolen tulipaikalla kahviteltiin. Lankojärvi oli sitten suuntana. Rautuojassakin oli niin paljon vettä, ettei auttanut kuin riisua housut. Lankojärvellä yövyttiin ja aamulla suunnattiin Rautulammelle. Sää oli alkuun poutainen, mutta jatkaessamme Rautulammelta ja kääntyessämme laaksoa pohjoiseen, kohtasimme navakan tuulen joka toi päällemme alijäähtynyttä vettä ja välillä vähän räntääkin. Tultuamme Kiilopäältä tulevan latu-uran kohdalle päätimme kääntyä sinne ja luopua kulkemasta Saariselkään saakka. Kulku-ura tässä oli luminen ja ylhäällä kahlasimme vähän syvemmässäkin. Koko ajan navakka tuuli ja sade oli kiusanamme. Lähestyessämme eräkeskusta puhelimme keskenämme, että kuuma juotava alkaa nyt olla paikallaan. Antti mainitsi, että hänellä on rinkassa lähellä pieni muovitasku helposti käsille otettavissa ja siellä "pinnin" takana seteli, jolla voimme heti kuumaa mehua ostaa. Rinkat laskettiin maahan ja hän kaivoi muovitaskunsa esille. Kylmäksi kohmettuneilla sormillaan hän yritti seteliä kynsiä irti siinä onnistumatta ja turhautuneena sysäsi taskun minulle. En onnistunut yhtään paremmin. "Kassaneiti" tarjosi tiskillä meille avun ja kuumat mehumukit sormiemme elvyttämiseksi.

Taas olimme yhtä kokemusta rikkaampia.