Eräretki 1963

Olin koulukavereitteni kanssa kaavaillut kesällä 1963 Saariselälle tehtävää vaellusta. Keskikesällä se toteutuikin. Ajokorttia autosta puhumattakaan ei meillä kenelläkään ollut, joten matka pohjoiseen tehtiin yleisillä kulkuneuvoilla. Reitin suunnittelu jäi minun harteilleni, koska olin jo pari kertaa aiemmin ollut matkassa. Liikkeelle lähdimme tutusta Kopsusjärven tienhaarasta, jota myöten kuljettiin Kopsusjärvelle sekä Kopsuslammen kämpälle. Alakuvassa Ossi, allekirjoittanut keskellä sekä "Maisa" ovensuussa. Kameraa on käytellyt neljäs lenkkimme Raija.

Jatkoimme osapuilleen parin vuoden takaisen vaellukseni reittiä. Suomun ruoktulta kuljimme vähän matkaa alavirtaan ja sitten käännyimme Aitaojan varteen. Melko ylhäälle kallioiselle seinämälle pantiin leiri pystyyn. Aitalampi näkyy alhaalla.

Nykypäivänä ei tulisi mieleenkään koettaa jatkaa tästä samanlaista reittiä kuin vuonna 1963. Nousimme nimittäin itäänpäin jyrkän rinteen, laskeuduimme saman verran, sitten noustiin yli Vintilätunturin melkein korkeimmalta kohdalta, alas Vintiläojan laaksoon, siitä ylös Pikkutuntureille, alas Tuiskukuruun syvimmältä kohdalta ja siitä Tuiskupään "hatulle". Reitti on kaikin puolin hieno, mutta nykyään kyky nousta ja laskeutua jatkuvasti vaativia rinteitä on jossain määrin heikentynyt.

Vaikka nuoruuden kuntoa riittikin, niin silti oli syytä ottaa rennostikin. Joistakin kuvista näkyy sen aikakauden "trendikkäät" retkeilyasusteet anorakit. Tästä voidaan huomata tällekin päivälle kelvolliset "koripallotossut". Niissä oli paksuhko tukeva pohja ja varsi tuki hyvin nilkkaa.

Kohti Luirojärveä kuljettiin ja lopulta saavuttiin Vasanluomapäiden eteläpuolen painanteeseen, josta Luirojärvi ja Sokosti avautuivat eteemme. Tulimme sieltä käsin järven pohjoispäähän ja asettauduimme leiriin mukavalle paikalle järven länsirannalle, sen keskivaiheille. Kuvasta kannattaa panna merkille koivun oksassa roikkumassa kiikari, jota varsinkin siihen aikaan käytin vaelluksilla ahkerasti, kuin myös tyttöjen raahaama ainakin kolmikiloinen transistoriradio. Nuotiokivien kohdalla on nykyään harvemmin käytetyt oksahaarukat, joiden varaan keitto-orsi on helppo asettaa.

Olimme tässä leirissä muutaman päivän ja kuljimme lähiympäristössä huiputtaen mm Sokostin pohjoislaen ja Joukhaispään. Jatkoimme Luirojärveltä pohjoiseen ja hakeuduimme Sotavaarajoen varteen. Sitä etenimme joen länsipuolella. Vastaan tuli aikanaan putoukset ja Suomujoki. Porttikoskella oli silloinkin ylityspaikka. Kuvasta voi päätellä, ettei se ollut aivan nykypäivän veroinen. Sen ylitys vaati vähän uskallusta.

Suuntasimme sitten joen vartta Lankojärvelle. Porttikosken eikä Lankojärven nykyisiä kämppiä siihen aikaan vielä ollut. Lankojärvelle saavuttiin illan hämyssä ja leiri perustettiin Lankojärven keskivaiheille.

Lankojärvellä viivyttiin pari yötä. Toiseksi yöpymispaikaksi valittiin Lankojärven lounaispään saari, jossa "Meänteisellä" oli vielä silloin asuinkorsu. Isäntä ei ollut kotosalla, joten Ossi uskaltautui yöpymään "erakon" majassa. Tässä hän aamulla silmät sikkarassa on sieltä kömpimässä. Asumus oli hirsiseinäinen, kaikin puolin siisti ja viihtyisä. Kuten savutorvesta saattaa havaita, siellä oli tulisija. Meänteisellä oli myös kirjallisia harrastuksia. "Kämppäkirjassa" oli mietelmiä, runonpätkiä ja piirroksia.

Matka jatkui Rautuojan vartta ylävirtaan. Ojan varrella tapasimme yksinkulkijan, vähän vanhemman miehen, joka kertoi olevansa ensimmäisellä vaelluksellaan. Hän oli leiriinsä pystyttänyt kangaslaavun, jota hän kertomansa oli neulonut koko edellisen syksyn ja talven. Hän oli tehnyt sen käsin silmäneulan avulla. Pitkät olivat saumat. Oli siinä ollut pistelemistä.

Rautulammelle saakka emme tästä kulkeneet, vaan käännyimme Kutturapäiltä Rautuojaan laskevan puron varteen ja nousimme sieltä tunturiin. Rinne on siellä melko tasainen ja hyväkulkuinen. Sieltä laskeuduimme Pirttinokan "kupolin" länsipuolelta kohti Luulampia. Tämä alue oli siihen aikaan kovin erämaista. Ei ollut Luulammella majaa eikä Kiilopäällä Eräkeskusta. Kaunispäällä oli Ylämaja ja alhaalla Alamaja eikä muuta.

Niinpä suunnistelin Luulammelta kohti Laanilaa, joka oli silloin vielä alueen "polttopiste". Sieltä noustiin Rovaniemen "linjuriin". Alakuvassa olemme vielä Luulammen läntisen rinteen kallioilla, jossa suojaisessa kurussa oli vielä näinkin paljon lunta.

Matkat pohjoiseen ja sieltä pois olivat tuolloin melko työläitä. Paluumatkallakin jouduimme yöpymään Rovaniemellä. Teltta pantiin pystyyn Rovaniemen leirintäalueelle. Sitten noustiin etelän junaan. Ne saattoivat seistä jollakin asemalla vaikka miten pitkään. Oulussa oli ainakin tunnin seisokki. Tytöt päättivät katsella kaupunkia. Juna lähti ja he myöhästyivät. Minä ja Ossi matkasimme etelää kohti neljän rinkan kanssa. Siinä muuten ei niin suurta ongelmaa olisi ollut, mutta matkaliput sattuivat olemaan tyttöjen hallussa ja meillä taas oli vain muutama kolikko taskussa. Oulaisissa päätimme hypätä asemalaiturille rinkkoinemme. Siinä odottelimme seuraavaa pohjoisesta tulevaa junaa. Se saapuikin parin tunnin päästä ja ikkunoissa näimme jo hutilukset matkakumppanimme. Loppumatka sujui hyvin.