Eräretki 2011 b

Elokuun 8 päivänä 2011 olin jälleen Aittajärvellä lähdössä. Vuorossa oli vuoden toinen yksinvaellus. Sää oli huomattavasti kulkijan nahalle soveliaampi kuin kesäkuulla. Olin liikkeellä edelleenkin samalla periaatteella kuvauksien suhteen kuin aiemminkin, joten käyttelin etupäässä videokameraani. Vaelluksen alkupuoli oli sama kuin keväällä, mutta Ahmajärveltä käännyin itään, tulin Muorravaarakan varteen ja "Muorakanmutkan" tulipaikalla eli entisessä Nuotion kämppäniemekkeessä valmistelin ensimmäisen päivän aterian. Sitten lähdin seurailemaan Harrijoen vartta ja lopulta käännyin kulkemaan sen lounaista haaraa kohti Kuikkapäätä. Sen purohaaran varrelle pystytin telttani ja ryhdyin yöpuulle. Seuraavan päivän ohjelmassa oli Kuikkapään ylitys. Sen rinteeltä sain puhelinyhteyden kotiin. Maalpurinojan varresta käännyin sitten kohti Anterinmukkaa. Teltta sai alustansa keittokatoksen lähettyviltä. Sää oli ollut alkuun kaunis ja poutainen, mutta välillä pilveili melkoisesti. Kolmas kulkupäivä oli alkuun epävakainen. Tavoite oli siirtyä Vongoivanjoen kautta Tahvontuvalle. Aina Vongoivan kodalle saakka silloin tällöin pisaroi vähän vettä vaikka oli puolipilvinen sää. Lähestyessäni sitten Povivaaraa, alkoi paremmin poutaantua ja sää lämmetä. Oikaisin kaakkoon parisen kilometriä ennen Honkatehtaanojaa. En löytänyt toivomaani kulkureittiä, joka suunnastani onkin hankalasti löydettävissä, vaan ajauduin liikaa itään ja tulin Tyyrojan varteen. Puusuojan lähettyville terassille sain telttani pystyyn. Tahvolla oli väkeä, sauna lämmin ja pääsin sinne pian huuhtomaan päivät hiet pinnasta. Olin edellisenä kesänä jättänyt hirvi-sika säilykepurkin alueelle kätköön ja kävin sen mukaani sieppaamassa.

Yön mittaan sää sen kun parani. Lähdin liikkeelle Jaurun vartta ylöspäin. Vongoivanjoessa oli vähän vettä ja ylitys helppo. Siulalla majaili kaveri, jonka kameravarustusta piti todella ihastella. Toisilla on varaa panostaa. Siulalla vain piipahdin kuivatellessani paitaani auringossa puusuojan kupeella ja jatkoin sitten Karhuvaaran ja Siulavaaran välistä "Hopiaojan" tulipaikalle. Kokeilin kulkea kurun pohjaa tällä kerralla. Aiemmat kokemukset eivät ole olleet reitistä kummoisia, eivätkä ne tälläkään kerralla niistä muuttuneet. Tällä Hopiaojan tulipaikalla jota ennen Siulaojaksi sanottiin valmistelin aterian.

Sitten suuntasin Hammaskuruun. Tulin sinne sen verran joutuisasti, että päätin kavuta vielä Vuomapään "väliterassille" katselemaan kun ilma oli hyvä. Sinne otin mukaan kamerankin ja nappasin muutaman kuvan videoinnin lisäksi. Alakuvan suunta on Hammaskodan lammelle päin, joka näkyy hyvin alhaalla vasemmalla metsän kainalossa.

Tämä kuva taas on samalta väliterassilta koillisen suuntaan Anterijoen laaksoon. Ilta-aurinko luo sopivasti varjojaan Anteripään kylkeen ja taustalta voi erottaa itäisimmätkin tunturit.

Yö kului Hammaskurun kämpän takana teltassa ja sitten matka jatkui Akanhärkäkurun kautta Muorravaarakkaan. En pysähtynyt ruoktullekaan, vaan jatkoin Joutsenlammille jossa valmistelin syötävää, panin teltan pystyyn ja pidin iltapäivällä parin tunnin siestan. Jatkoin kuitenkin myöhemmin matkantekoa. Sollanpään kyljellä saattoi aavistella jo alkavaa ruskaa.

Jäin yöksi Isojänkää edeltävän joen mutkan tulipaikalle. Tulipaikka oli siirretty aivan järkevään paikkaan joen varren kosteikosta polun varteen. Teltalle lähettyvillä ei ollut oikein kunnollista alustaa, mutta jollain tavalla siinäkin aamu tuli vastaan. Sain renkaan täyteen seuraavana päivänä tultuani uudelleen Muorakanmutkaan. Ylitin joen 200-300 metriä tästä tulipaikasta yläjuoksun suuntaan, jossa on kuivahko suvantolaajentuma. Kulku jatkui tästä Muorravaarakan varsipolkua länsipuolella aina Kuotmuttiojalle saakka. Lähellä Kuotmutin suuta merkittyä tuli paikkaa oli ojan yli muutama harvahkosti ojan yli pantu kymmensenttinen kelopuu. Ennen ylitysyritystä harkitsin kyllä tarkkaan, mutta otin riskin. Ojassa on nimittäin vettä näillä kohdin yleensä enemmän kuin leveyttä. Kieli keskellä suuta selvisin putoamatta. Tämän vaatimattoman tulipaikan takaa lähti heikosti näkyvä polku, joka oikaisi Suomun varteen. Pian tulinkin sinne ja pudotin rinkkani "Snellunkosken" tulipaikalle. Snellmanille on kylläkin tästä matkaa vielä puolisentoista kilometriä, mutta ei nimi paikkaa pahenna. Suomun varren tulipaikat on hyvin valittu ja siististi tehty.

Eipähän tästä kauankaan kulunut, kun Suomun varren hyväkulkuista polkua matka taittui Aittajärven kahlaamolle ja taas yksi vaellus tuli päätökseen.