Eräretki 1981

Perhevaelluksemme olivat 1980 luvun alussa kehittyneet niin, että teimme jo ajallisesti melko pitkiäkin vaelluksia. Vuoden 1981 sääolosuhteet koettelivat ja erityisesti sankat sääskiparvet, jota saattaa aavistaa valokuva-albumimme allaolevasta kansilehdestä.

Aloitimme kulkumme Kiilopäältä ja Suomun ruoktun kautta tulimme Aitaojan itäisille jyrkille kalliorinteille. Sääskiharsot olivat kovassa käytössä kurun kuusikoissa.

Kiipeilimme tällä reitillä melkoisesti. Vintilässä ylös ja taas alas. Oheisesta Vintilänojan laaksossa otetusta kuvasta voi aistia maaston vaikeudet.

Nousimme sitten Pikkutuntureille ja Tuiskukurun reunalle. Ylhäälläkin sääsket ahdistelivat ja tauollakin piti kuljeskella edestakaisin, että saisi vähän rauhaa. Taustan kuvassa Ampupää.

Tuiskukurun kämpän seinät hohtivat vielä uutuuttaan ja oksista oli muotoiltu kämpän nimikin räystäälle.

Luirojärvi tavoitettiin seuraavaksi. Siellä saimme olla sääskiltä paremmin rauhassa ja uimasillekin saattoi riisua.

Tästä eteenpäin rinteet vain paranivat. Kuljimme ensin Luirojärven itäpuolta pohjoiseen päin ja oikaisimme Apujoukkojen vaaran yli Pälkkimäojan latvoille. Ollessamme lepotauolla Apujoukkojen vaaran kivikkoisella rinteellä, moottori käynnistyi yläpuolellamme. Siellä oli joku poromies enduropyörän tapaisen kanssa. Ne olivat siihen aikaan paikallisella väestöllä muotina ja joskus niitä pörräili maastossa oikein vaivaksi saakka. Eräänäkin iltana Luirojärvelle huristeli ikään kuin kokonaisen moottoripyöräkerhon jäsenistö pitkät vavat tavaratelineeseen kiinnitettynä. Onneksi se "buumi" ei kestänyt kovin kauan. Lumikurun kautta tulimme Muorravaarakan ruoktulle, jonka tuntumassa yövyttiin. Sitten olikin olikin vuorossa nousu Lumikurunojan läntiselle haaralle. Lumikurun yläosissa oli vielä kovaksi polkeentunut lumikenttä.

Paratiisikurun kautta sitten jatkettiin Sarviojalle. Paratiisiojan varrella vähän taukoiltiin.

Sudenpesää ohittaessamme, kämpästä kertoi vain sortuneen savupiipun jäänteet. Reitti suuntasi tästä kohti Sotavaarajokea ja sieltä Porttikosken kämpälle. Palasimme sitten varsinaisen kosken kohdalle ja siltaa ylitse Suomun pohjoisrannalle. Suomua sitten ylävirtaan ja Taimenlammen puroa seuraillen itse lammelle. Sää suurimman osaa vaellusta oli melko epävakainen ja Taimenlammellakin se oli samanlainen. Sadevaatteet on yllä.

Taimenlammelta siirryimme Kivinokan painanteesta Kulasjoen varteen ja sitä myöten Taajostuvalle ja Luuvaaran yli Kiilopäälle.