Eräretki 1972

Kesäkuun loppupuolella ajelin vaimoni kanssa autollamme Kemissä huoltoasemalle tankkaamaan. Auton ollessa mittarilla, kuului jostakin outoa pulputusta. Hetkisen kuluttua paikansin sen konepellin alta kuuluvaksi. Kun pelti nostettiin ylös, selvisi, että laturilta tuleva rele oli hajonnut ja akku pulputteli iloisesti kiehuen. En saanut siihen mistään apua ja niin jatkoimme matkaa. Siihen aikaan ei ollut sääntöä ajovalojen käyttämisestä päiväaikaan, mutta koetimme sähkönkulutusta lisätä pitämällä valojen lisäksi kaikenlaisia laitteita päällä. Hulluahan siinä tilanteessa oli matkaa jatkaa, mutta emme ennenkään ole vakavienkaan vastoinkäymisten antaneet lannistaa.

Auto kesti Kopsusjärven tienhaaraan saakka. Sen lähistölle pantiin teltta pystyyn ja yövyttiin. Ilma oli kaunis ja yöttömän yön aurinko valaisi minkä valaisi. Aamulla rinkat pantiin kuntoon ja lähdettiin Kopsusjärvelle tai oikeastaan Kopsuslammelle. Kohta lähtömme jälkeen hätistimme kotkan lentoon polulta. Se mennä rymisteli männikössä puiden oksiakin tiputellen sellaisella melskeellä, että todella tiesi ison linnun olevan liikkeellä. En havainnut, mistä syystä se maassa oli ollut. Kopsukselle tultiin hyvissä ajoin. Kämpän lähettyville teltta pystytettiin ja sitten kierreltiin lähiympäristössä mm Kopsusjoen varrella.

Mukava oli lammen rannalla siemailla aamukahvia.

Lähdimme sitten kohti Suomun ruoktua. Lähtiessä otettiin kämpän takaa otos kohti Nattasia.

Yövyimme Suomun uudella ruoktulla ja seuraavana päivänä käväisimme Tuiskukurussa. Kulkuneuvomme kunto vaivasi meitä sen verran, ettemme pitemmälle lähteneet, vaan palailimme takaisin samaan reittiä. Autokin käynnistyi ja kesti kotiin saakka. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että yhtä ja toista muutakin meni uusiksi kuin vain se rele.