Eräretki 1982

Elokuun alussa perhekuntamme ajeli illansuussa Raja-Jooseppiin ja Lutolle riippusillan tuntumaan. Jäimme siihen telttaan yöksi. Aamulla kokoilimme varusteitamme ja ylitimme sillan.

Olin suunnitellut kuvaavani runsaasti tällä vaelluksella. Dia-filmiä matkalla kuluikin melkoiset määrät. Yksikään kuva ei onnistunut syystä että kameran suljin oli viallinen. Lähes kaikki kuvat ylivalottuivat niin ettei niistä saa mitään selvää. Tämä ei tietysti ollut vaelluksen aikana tiedossa. Lähdimme kulkemaan Luton varsia yläjuoksun suuntaan. Matkalla on upeat rantapenkereet.

Suomun yhtymäkohdassa jatkoimme edelleen sen vartta ja Pahaojalle tultuamme käännyimme kohti Jyrkkävaaraa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen. Jokivarren suvannot houkuttelivat uimaan.

Seuravana päivänä päästiin Muorravaarakan varteen ja leiri pantiin pystyyn Joutsenlampien lähettyville.

Sitten Muorravaarakan ruoktun takaa noustiin Tiyhtelmäkurun niskalle ja jatkettiin Mukkakönkään ruoktulle.

Kaarreojan varsia sinne kuljettiin, mutta kämpälle emme jääneet, vaan siirryimme parisen kilometriä Anterinjoen vartta ylävirtaan ja jäimme siihen telttailemaan. Tammukka puri vieheeseen ja kalaa paistettiin nuotiolla.

Hammaskuru oli seuraavana vuorossa. Näköaloja kiivettiin katselemaan Vuomapäältä. Kun illalla ei tuntunut kämpälle ketään tulevan niin laiskuuttamme päätimme yöpyä kämpässä. Toisaalla olen selvittänyt miten pari nuorta miestä tuli illalla myöhemmin tankkailemaan itseään kiisselillä ja jatkoivat edelleen Luirojärvelle. Heitä seuranneesta paikkakuntalaisesta sain otettua Hammaskurun kämpän pihamaalla useammankin kuvan. Onneksi kamera sentään jotakin sai tallennetuksi.

Jatkoimme seuraavana aamuna Luirojärveä kohti. Karhun jälkiä saattoi polulla panna merkille parin kilometrin matkalla. Luirojärvellä koetimme heitellä virveliä padolla mutta tuloksetta. Seuraavana päivänä olikin melkoinen urakka hilata rinkat Sokostin yli. Huipulla tietysti lepäiltiin.

Sokostin rakkaisesta rinteestä selvittiin kunnialla Muorravaarakan latvoille ja sitten edelleen Muorravaarakan ruoktulle saakka. Sieltä käsin käväistiin edestakaisin Pirunportilla. Palailimme sitten tulojälkiämme Jyrkkävaaraan ja edelleen siitä Suomun varteen Harrimukanjärven tasolle, jossa yövyttiin. Paluupäivänä ateria valmisteltiin Suomukönkäällä, jossa nuotiolla oli mukava kastunutta sukkaa ja jalkinetta kuivailla.

Vaelluksen loppu onnistui hyvin kuten kokonaisuus muutenkin. Kuvien epäonnistuminen kaivelee edelleen.