Eräretki 1995

Kesäkuun alussa, kuten yleensäkin 1990 luvulla, olin vaellukselle lähdössä Saariselän kupeessa vaelluskumppanini Antin kanssa ja tällä kerralla lähtöpaikkana oli Kiilopään eräkeskus. Auto jätettiin illansuussa pitkäaikaisparkkiin ja saapasteltiin Kiilopään pohjoisliepeen yli Luulammelle ja Luuvaaran eteläpään kautta Taajostuvalle. Yöpymisvälineeksi olin ottanut matkaan pienen ja halvan kahden hengen kupolin, joka hoiti tehtävänsä ensimmäisenä yönä Taajostuvan lähistön kankaalla. Sää oli hyvä lähtiessä eikä ollut moittimista seuraavanakaan aamuna. Toisen päivän vauhtia Antti ottaa Taajostuvan seinustalta.

Matka jatkui Kulasjoen varsia alaspäin ja Kivinokkaa lähestyessämme oikaisimme hieman Puilakkakuruun ja sitä kautta Suomun varteen. Porttikosken sillalla hetki viivähdettiin.

Porttikosken kämpän eteisessä oli vielä silloin pieni mutta hyvä sauna. Se tietysti pantiin kuumaksi ja päädyn penkillä oli mukava vilvoitella.

Porttikoskella yövyttiin ja seuraavan päivän ensimmäinen etappi oli Sotavaarajoen putousten tulipaikka. Putouksen yli kulkeva silta oli jokseenkin tuossa kunnossa parisenkymmentä vuotta aikaisemmin 1960 luvun puolivälissä ja luulenpa, että kulkiessani tästä vaimoni kanssa vuonna 2015 osa näistä rungoista oli vieläkin alustana.

Sarvioja oli seuraavana vuorossa. Päivä oli edelleen kaunis ja suvantolammet ennen Sudenpesää hienoissa väreissä.

Sarviojalta suunnattiin samantien Paratiisikuruun. Lammella oli vielä putouksen louhikko vahvassa lumessa. Lumi oli melko kovaksi pakkautunut ja sitä myöten päästiin ylös ja Lumikurua alas.

Muorravaarakan ruoktulla yövyttiin ja sitten oli Akanhärkäkuru seuraavana etappina.

Hammaskuru oli seuraavana vuorossa ja siellä myös yövyttiin. Aamulla oli suuntana Luirojärvi. Rajan kämpällä päästiin aterian valmistukseen ja sen nauttimisen jälkeen pyyhälsimme Tuiskukuruun, jossa mentiin yöpuulle. Tuiskulta kuljettiin Salonlammen kautta Suomun vanhalle ruoktulle, jonne rinkat jätettiin ja käväistiin vilkaisemassa oliko Kopsuslampi vielä paikallaan. Olihan se.

Palattuamme, heilautimme rinkat selkään ja siirryimme Suomun latvan laavulle jossa viimeinen yö vietettiin. Täällä teimme vähän "riskaabelin" kokeen. Antilla oli eräs tuttu, jolla oli liikeyhteyksiä Kiinaan. Hän oli jossain yhteydessä saanut lahjaksi liikekumppaniltaan muovipusseihin pakattuja ruokatarvikkeita. Koska pusseissa olevan ruuan ulkonäkö epäilytti, niin hän ei ollut uskaltanut itse niitä syödä, vaan oli tarjonnut tätä einettä metsästyskoiralleen, jolle ne olivat kyllä hyvin kelvanneet eikä koira ollut vaikuttanut sairastuneenkaan. Niinpä hän lahjoitti loput Antille. Laavulla Antti otti ne esille ja niitä tarkastelimme. Muovipussit olivat pieniä, ehkä 10 x 10 cm kooltaan. Koska muovi oli kirkasta, niin saattoi nähdä että siellä lillui kellertävää nestettä ja jotakin kiinteämpää hyvin tummaa, melkein mustaa. Mieleeni tuli siitä tummasta aineesta, että se vaikutti ikään kuin maapohjaisesta kellarista olisi kosteaa multaa otettu ja siihen pantu lahonneita pieniä tulitikun paksuisia puutikkuja. Ei näyttänyt meistäkään kovin houkuttelevilta. Avasimme silti pussit, rohkaisimme itsemme ja maistoimme. Liemi oli makeaa ja tumma aine maistui aivan kelvolliselta. Lihaa se kait oli - ehkä rottaa. Ne tikut saattoivat olla sen kokoisen eläimen luita. Ei tullut mahavaivoja ja seuraavana päivänä taivalsimme Kiilopään länsiterassia autollemme ja kierros oli päätöksessään kiinalaisen energian avittamana.