Eräretki 1983

Juhannuksen kynnyksellä perheemme ajoi Raja-Jooseppiin ja Luton yli johtavan riippusillan kupeeseen. Edellisenäkin kesänä olimme tästä vaelluksemme aloittaneet. Nyt suuntasimme vähän eri reitille. Tullessamme aurinko paistoi, mutta muuten oli melko viileää.

Olin aiemmin keväällä venäyttänyt pahasti nilkkani ja olin epävarma miten rinkan kantaminen mahtaa onnistua. Varovasti astellen ja nilkka sidottuna se kävi kyllä päinsä joten kuten. Ensimmäisenä päivänä emme pitkälle edenneet, sillä saavuimmekin Lutolle melko myöhään. Sitten matka jatkui kohti Kiertämää. Poikettuamme kämpällä, jatkoimme kohti länttä ylitettyämme Kiertämäojan poroaidan tuntumasta. Tavoite oli Mikkolan Hangaskuru, johon seuraava leiripaikka perustettiin. Kurun painanteessa oli yöllä melko kylmä. Telttamme sadekatos oli aamulla jäässä.

Suunnistimme sitten Harriojan latvahaarojen kohdalle sekä ryhdyimme seurailemaan lounaista haaraa, kunnes ryhdyimme nousemaan Muorravaarakan itäiselle laakson reunalle Kannattamannoskan painanteesta. Kuljimme pienelle lampiryhmälle kilometrin verran Muorravaarakan ruoktusta pohjoiseen. Niitä siihen aikaan nimitettiin Joutsenlammiksi, mutta nykykartoista nimi näyttää jääneen pois. Ryhdyimme ruuan laittoon. Aterioidessamme katselin laakson pohjoispäätä, jossa näytti olevan outo harmaa pyörteen tapainen tulossa. Pian se olikin kohdalla. Se satoi maahan rakeita ja räntää.

Onneksi olimme saaneet jo syötyä ja siirryimme ruoktulle. Tunturiin satoi lunta enemmänkin. Sollanpään ja Ukselman rinteet tulivat huikaisevan valkoisiksi. Joen tasolle sitä ei paljonkaan jäänyt, mutta seuraavana päivänä, juhannuspäivänä maassa joen tasolla oli vähän mutta rinteissä melkoisesti.

Ruoktun lähettyville oli tehty uusia rakennelmia. Laavu oli kyllä näyttävän näköinen, mutta savu tuli siellä silmille vaikka miten yritti tulet tehdä.

Sauna oli edelleen pystyssä. Se oli juuri vaelluskäyttöön sopivan kokoinen. Hyvät löylyt siinä saatiin. Harmi, että se hävitettiin.

Muorravaarakan ruoktulta jatkettiin Akanhärkäkurun kautta Hammaskuruun. Kiipesimme Akanhärkäkurun niskalle alhaalta koemielessä louhikon kautta. Sitä reittiä ei ole tarvinnut uusia. Ylhäällä tarkastelimme kallioon lyötyä korkeuden kiintopistettä edelleen melko kylmässä säässä.

Hammaskurusta kuljimme Siulalle. Saimme perillä ihastella aivan uuden uutukaisia rinnerappuja.

Palasimme takaisin osapuilleen samaa reittiä. Sää oli muuttunut vähän kesäisempään ja aurinkoisempaan suuntaan. Siulaojan varrella ihailimme komeaa kelojuurakkoa. Nykykartassa sekin oja näyttää muuttuneen Hopiaojaksi.

Yövyimme Hammaskurun kämpällä ja sitä ennen kiipesimme Vuomapäälle. Ilmat olivat suotuisat näkyvyyden kannalta. Sokosti ja Hietapää taivaanrannalla.

Lunta löytyi huipulta aina palloksi saakka.

Palailimme Hammaskurusta edelleen tuloreittiä. Akanhärkäkurun niskalla oli nyt paljon leppoisampi sää. Anteripään huippu näkyy oikealla.

Muorravaarakan ruoktulla taas yövyimme ja käväisimme Pirunportilla. Matkalla sinne löytyi komea kelon kanto.

Pirunportilta löytyi luntakin ajankohtaan nähden melkoisesti. Löytyi sieltä myös melko hyviä savukvartsin kappaleita.

Muorralta jatkoimme alavirtaan aina joen suukoskelle saakka. Nuotitulille pysähdyimme juuri kosken niskan viimeiselle suvannolle.

Viimeinen yö vietettiin Harrimukanjärven tasolla Suomun etelärannalla.

Tästä Suomun ja Luton rantoja seuraillen tultiin Kiertämäojalle, jossa koettiin hilpeä vaelluskengän metsästys, kun sen heitto yli Kiertämäojan jäi hieman lyhyeksi ja kenkä hyvää vauhtia alkoi purjehtia kohti Luttoa. Kiinni se saatiin ja päästiin muutenkin onnellisesti autolle ja kotimatkan alkuun.