Toraslammen autiotupa

Kummituksia tarinoiden Syötteellä

Jos matkasi käy ufoistaan tunnetun Syötteen seudulle ja olet kiinnostunut erämatkailusta, saatat päätyä Toraslammen autiotuvalle. Ennen kuin lyöt matkasuunnitelmasi lukkoon, sinun on kuitenkin syytä tietää muutama asia tästä eräkämpästä. Useat paikalla yöpyneet ovat nimittäin kertoneet tai ainakin vieraskirjaan kirjanneet oudoista kokemuksistaan. Paikalla on syystäkin maine yhtenä maamme aavemaisimmista, sillä skeptisimmätkin henkilöt ovat joutuneet kohtaamaan siellä selittämättömiä ilmiöitä.Alueella selittämättömiä ilmiöitä kokeneiden silminnäkijöiden kertomuksissa vilahtelevat mm. itsestään liikkuvat esineet, tyhjästä kuuluvat äänet, erilaiset valoilmiöt, ihmeparanemiset, paikalliset maanjäristykset, oudot reiät maassa, erikoiset eläimet, kehosta irtautumiset, ufoabduktiot ja eräänlaiset valaistumiskokemukset. Toraslammella on myös saatu valokuva merkillisestä kiekkomaisesta kohteesta. Monipuolisuudessaan tämä paikka onkin ehkä lähin suomalainen vertailukohta Utahissa sijaitsevaan Skinwalker-farmiin, jonka osti  hotellimiljonääri Robert Bigelow kuultuaan alueella esiintyvistä moninaisista ilmiöistä ja palkkasi poikkitieteellisen tutkijaryhmän selvittämään tapahtumien paikkansapitävyyttä.Alun perin paikalla on asunut Soppelaiseksi kutsuttu metsästäjä, sukututkimuksen perusteella oikealta nimeltään Juho Särkelä (7.12.1818-20.7.1878), joka rakensi Priitta-vaimonsa kanssa erämökin asunnokseen Toraslammen taakse, edelleenkin asumattomalle seudulle. Myöhemmin (mahdollisesti kesällä 1862) puolison kerrotaan yksinkertaisesti hävinneen maisemista, eikä aikaakaan kun huhut ja epäilykset alkoivat levitä kyläläisten keskuudessa, koska Toraslammella vierailleet eivät saaneet oikein kunnon vastausta arvoitukselliseen katoamiseen. Erään tarinan mukaan vaimo olisi kuollut matkalla Metsälän kylään, lapsenpäästäjän luokse. Toinen tarina puolestaan väittää, että mies olisi hukuttanut vaimonsa läheiseen Varpulampeen.Soppelainen otti myöhemmin itselleen nuoremman vaimon ja ennen pitkää hänen erämökkinsä jäi tyhjilleen, ehkäpä paikka alkoi olla liian aavemainen tai sitten vain elämäntapa kävi rasittavaksi vanhoilla päivillä. Kylillä alkoi tämän jälkeen levitä kumma tieto, jonka mukaan muuan eräkävijä oli mökissä yöpyessään nähnyt haamun nousevan lammesta, joka oli Priitaksi esittäytynyt ja kertonut, kuinka Soppelainen oli surmannut vaimonsa lyömällä tätä melalla päähän ja työntämällä veneestä. Aavemaisen maineen levittyä enää vain harvat kairankulkijat uskaltautuivat mökissä yötään viettää. Silti alueelta riittää monenlaisia hurjia tarinoita rohkeista yöpyjistä ja heidän kohtaamistaan ilmiöistä. Monet ovat yön selkään joutuneet lähtemään kun eivät ole hermot enää kestäneet, tuvan vieraskirja on väitetysti tänäkin päivänä täynnä tällaisia tapauksia.

Luonnollisestikin varhaisimmat kohtaamiset ovat jo jääneet osaksi alueen perinnehistoriaa ilman kunnollisia tarkistuksia, mutta nykypäivää lähestyessämme lisääntyvät myös mahdollisuutemme saada ensi käden tietoja paikalla kohdatuista ilmiöistä. Soppelaisen asuttamasta talosta ei ole enää kuin rauniot jäljellä, mutta 1970-luvulla parin sadan metrin päässä sijainnut, kovasti rapistunut saunamökki kunnostettiin metsähallituksen toimesta vaeltajien yötuvaksi. Tämän kirjoittaja on henkilökohtaisesti haastatellut useita tuossa autiotuvassa yöpyneitä henkilöitä ja erikoiset kokemukset ovat heidän keskuudessaan osoittautuneet enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi.

Muuan Soppelaisen sukulaismies kertoo erään tapauksen: Oltiin vaimon kanssa Toraslammen kämpällä ja meillä oli lisäksi mukana tämmöinen musta koira mukana, Ressu nimeltään. Se nukkui siinä laverin reunalla meitin jalkopäässä ja siellä oli silloin monta muutakin ihmistä. Nukuin siinä kun yhtäkkiä Ressu nosti päätään, jolloin minäkin havahduin ja kuulin kun siellä narahti ensin se ulko-ovi, se aukastiin siinä ihan selvästi.. sitten lattia narahti ja se painui se lankku. En minä sitä ensin nähnyt, mutta näin sitten kun se tuli siihen kohdalle. Ja koira nousi istumaan ja vahtasi sinne kun se oli vielä vähän ärhäkämpi vielä mitä tämä näin. Se katso näin tälleen, katto ja kuunteli sitä.. Sitten aukesi sisäovi ja astuttiin siihen lattialle, niin sen mää huomasin kun se lattialankku näin painui. Silloin koira hyökkäsi siihen ovelle ja näytti niinku se olis jotain nähnyt.. Kettään en itse nähnyt, mutta koira nosti hirviän mellakan. Ja ku koira hyökkäs siihen, mää karjasin isolla äänellä, niin se lattialankku näin nousi ja ulko-ovi kävi, mutta sisäovi jäi raolleen.

Hänen vaimonsa täydensi vielä miestään kertomalla, että hän oli kuullut vedenhakureissulla samana päivänä ikäänkuin vene olisi tullut rantaan, vaikkei mitään näkynyt. Mies on myös tunnettu harrastelijageologi ja hän on vaellellut runsaasti kotikonnuillaan Pudasjärvellä. Hän osaakin kertoa paljon alueella esiintyvistä kaasupurkauksista, jotka aiheuttavat Toraslammen ympäristössä havaittuja kiilamaisia valoilmiöitä ja näyttelevät ehkäpä roolia myös paikallisissa maanjäristyksissä, mitkä saattavat olla hyvinkin tuntuvia. Tällainen geologinen epävakaisuus sekä sähköisyytenä purkautuvat jännitystilat on monissa piireissä liitetty myös selittämättömiä valoilmiöitä ja jopa kummittelua koskeviin teorioihin.

Riitta Kannisto (nimi muutettu) selostaa yöpymistään Toraslammella: Meitä oli silloin isompi porukka siellä. En muista enää keitä kaikkia siinä oli… Meillä ei oikeastaan ollut mitään odotuksia, sinne oli vaan kiva mennä ja kattoo paikkaa. Siihen liittyy niin paljon juttuja mitä ihmiset on näkeneet ja kokeneet, mutta en osannut ees oottaa että mitään tapahtuis. Siinä sitten istuskeltiin iltaa.. mulla on aina ollut hirveä pimeän pelko, mää en yksin pimeällä halua mihinkään lähteä.. ja ilta alkoi hämärtään siinä. Mutta ei minulla sitten mikään pelko siinä oikeastaan hiipinyt sitten mieleen ja jostain syystä mulla oli sellainen tunne, että mun on pakko nyt lähtee tuonna metsään käveleen.

Siinä on sellainen vaara siinä melkein vieressä.. ja en saanut oikein kavereita, kukaan ei innostunut siitä lähteä sitten kävelemään – joku kyllä tuli sitten myöhemmin perässä. Mä menin sitten yksinäni, mua ei pelottanut ollenkaan ja mä oon aina pelänny ihan hirviästi kaikkea pimeää. Mulla oli vaan sellainen tunne, että mun täytyy nyt kävellä sinne vaaran laelle. Sinne päästyäni laitoin maata ja musta tuntu niinku sellainen vihreä valo olisi läpäissyt mut.. oli hirvittävän hyvä olo ja sitten mua tulikin joku huuteleen siihen. Hänen kanssaan jäätiin siihen juttelemaan kaikenlaista ja mä sanoin, että nyt olen voittanut pimeän pelkoni..

Sitten palattiin takaisin sinne (Toraslammelle) ja ihmiset alkoi mennä nukkumaan. Me jäätiin Anjan kanssa kahdestaan siihen leiritulille ja sitten alkoi kuulumaan hevosen kavion kopsetta sieltä järven rannalta, mä en ollut kuullut vielä niitä paikallisia juttuja ollenkaan, mutta se kävi mielessä, että voiko tuo ääni olla.. niinku siellä olisi hevonen laukannut järven rantaa. Ja sitten, mikä oli kaikkein ihmeellisintä, kun se lampi oli siinä.. no, me oltiin aika lähellä sitä lammen rantaa, ja oli aivan tyyntä, ei tuulen värettä käynyt, niin yhtäkkiä alkoi kuulumaan ikäänkuin aallot löisivät siihen mökin seinään. Ja se oli käsittämätöntä, siinä puhuttiinkin että miten tää on mahdollista, mistä ne aallot tulee, eikä mitään, ei tuulenvärettäkään käynyt.

Sitten se oli erikoista, mitä yöllä tapahtui.. mä nukuin jalat oveen päin, siinä oli ensin jonkinlainen porstua ja sitten se huone missä me nukuttiin, ja siinä oli sellaisia makuulavereita missä me oltiin.. ja mulla oli siis jalat sinne porstuan ovelle päin. Jossain vaiheessa yötä mä sitten heräsin, että tulin tietoiseksi jostakin pisteestä siellä lammen takana ja tietoisuus ikäänkuin keskittyi sinne pisteeseen. Ja mulle tuli ikäänkuin sellainen kysymys, että haluanko mä ottaa selvää tästä energiasta ja ajattelin mielessäni että haluan, jos se on hyvästä. Ja samassa se piste liikkui sieltä järven takaa suoraan mun jalkapohjien taakse, ja sitten vielä ikäänkuin varmistettiin, että haluanko ottaa tämän energian vastaan ja sanoin että kyllä edelleenkin, jos se on hyvästä. Ja sitten se vain niinkuin siirtyi minuun, enkä osaa sanoa mitä oikeastaan tapahtui, mulla niinkuin tajunta laajeni. Loppuyö olikin sitten jotain aivan käsittämätöntä, kaikki nukkui niin rauhallisesti kun yhtäkkiä ovet lensivät auki… koirakin alkoi uliseen ja rymys sitten siellä sänkyjen alla. Ja noita energioita pyöri sitten ympärilläni vielä kun palasin Ouluunkin.

Edesmennyt Oulun parapsykologisen seuran sihteeri Anja-Liisa Iisakka puolestaan täydensi: Meillä oli vihjettä siitä Toraslammesta ja.. se oli syyskuuta (1993) vasta kun juteltiin, että lähdettäisiin. Saatiin kolmaskin henkilö mukaan, joka on tämmöinen metsämies. Opas ei tullut kun oli joutunut porokolariin, mutta me sitten huonoilla neuvoilla ja vanhalla kartalla kuitenkin selvittiin sinne Toraslammelle. Ja siinä satelikin sitten, joten se kolmas henkilö ei lähtenyt sinne vaaran rinteeseen, kun mua kiinnosti, että minkälaisia kiviä siellä näkyy. No niitä sitten lähdettiin hamuamaan ja komensin tuon kaverinkin matkaan.

Oltiin siellä vähän aikaan oltu niin rupesi tämä kolmas henkilö huutelemmaan ja me siinä ihmeissään, että mitä se nyt siellä huutaa kun se aiko sitä tupaa pitää lämpimänä. No, me aateltiin sitten, että sinne on tullut lisää porukkaa ja sitä se siellä huutelee, että lähetäänpä kattoon sovitaanko me kaikki sinne. Huuto kuului kun me tultiin siihen mökin pihhaan ja ihmeteltiin, missä ihmeessä se mies huutaa. Ja sitten selvisi, että se oli noussu tämmöseen mäntyyn, siinä ei ollut edes kunnolla oksia alhaalla ja siellä latvassa keikkui. Me siinä ihmeteltiin, että mitä oli tapahtunut.. siinä vaiheessa jo arvasin, että mökissä on sattunut jotakin, ei turhaan se mies puuhun mene.

No, hän siinä sitten selitteli, että hän siinä vain huuteli jottette joudu eksyksiin.. sain kuitenkin lopulta puristettua, että siellä mökissä tapahtui jotain. Kysyin, että mitä se oli ja se sanoi, että et usko kuitenkaan jos hän kertoo. No, hän kuitenkin sitten alkaa kertomaan, että kun hän siinä huoneen kulmassa istuu niin yhtäkkiä alkaa joka puolelta katsomaan silmiä ja kaikki silmät katsoo häntä. Että tää on joku pirun mökki, eihän täällä voi olla ja hänen oli pakko tulla ulos.

No, siinä ne pojat sitten jahkaili ja mä menin rantaan niitä kiviä pesemään. Siinä peseskelin niin alkoi kuulumaan soutamisen ääntä ja ne tuntui lähestyvän. Nousen tietenkin pystyyn katteleen, että kun eihän täällä venettä ollut, mutta jostakinhan se tullee. Soutaja souti lähemmäs ja lähemmäs, mutta mitään ei näkynyt. Ja sitten se vene rantautu, kuului kuinka se vene osui rantaan ja kuulin kuinka se laittoi ne puuairot sinne pohjalle ja otti semmoisia puisia astioita.. mä tiedän ne puiset äänet, koska olen sen aikakauden ihmisiä, että olen kuullut niitä. Ja sittenpä se astui maihin ja minä tunsin kuinka olen niinkuin polulla tämän kulkijan edessä. Siirryn taaksepäin ja ne askelet meni siitä sivusta ja kuulin, kuinka ne menivät sinne mökille päin. Kyllä mä siinä sitten sitä ihmettelin.. oikeastaan hyväntuntuinen ilmapiiri jäi siitä. En nähnyt mitään, mutta kuulin vain.

Seuraava yö oli sitten vilkasta kun poikia pelotti valtavasti ja puolenyön maissa kun oltiin mukamas nukkumaan asettauduttu niin tämä kolmas henkilö pomppaa ylös ja kiroo, että hän ei nuku enää pätkääkään tässä mökissä. No minä sitä kyselemmään, että mitä siinä, tuliko joku vai menikö joku, vai mitä. ”En kerro mittään” sano ja ”en nuku varmasti” ja mä siinä lohduttelin, että kyllä sää nukut, ettei täällä mitään kummia, ja minun puolelle ne tulee ensin jos jotakin on. Se ei kertonut mitä hänelle siinä tapahtui.. siinä meni sen aikaa että juuri unen päästä kiinni sai kun tää minun puolisko tärisi niin kokonaan, kuin haavanlehti niin valtava tärinä. Hän siinä kysyi, että kuolenko minä nyt.. minä varmasti kuolen, tämä on semmoista ja sanoi, että hänen päälleen tuli semmoinen, jos näin kuvaavasti sanoisi, niinkuin tuolta katolta lähtee lumi vyörymään ja hän jäi semmoisen alle, että semmoinen tuntu hänelle tuli siinä. Minä siihen, että olet niin paljon vain pelännyt ja jännittänyt, joten se jännitys nyt purkautui siinä. Ei me sitten sitä sen kummemmin pohdittu, että yritetään nyt vähän nukkuakin.

Siinä sitten hetken aikaa meni ja mulla tapahtui se ruumiista irtautuminen, että mä sitten koin sen saman.. se tuli ikäänkuin mun vuoro. Se oli semmoinen valtava energiapakkaus ja mä itsekin ihan varisin niin sanotusti, ja sitten sanoin pojille, että nyt mä tiedän mitä ootte kokenut. Että me ollaan kaikki koettu se sama asia, me saatiin oikein kunnon energiapaukut. Ja aamulla siinä kun sitten heräiltiin, mulle tuli tuommoinen etiäinen ja sanoin muille, että tuosta ovesta tulee kohta mies.. ja niinpä siitä sitten astuikin sisälle semmoinen mies, joka kyseli onko hänen koiraansa näkynyt.

Anja-Liisa kävi tämän jälkeen Toraslammella useampaan otteeseen vaihtelevien kokoonpanojen kanssa ja jokaisella kerralla on ollut enemmän tai vähemmän vilkasta näiden ilmiöiden suhteen. Eräällä kerralla he olivat isolla porukalla liikenteessä ja mukana oli myös hänen vanhin poikansa, joka ei juurikaan kummituksiin uskonut. Siirryttyään jo sisätiloihin tätä poikaa lukuunottamatta, ulkoa alkoi kantautumaan suurikokoisten eläinten liikkumista ja petolintujen siipien havinaa muistuttavia ääniä – hyvin monenlaisia voimakkaita luonnonääniä ja raskaita askelia kuului mökin ympäriltä. Hetken kuluttua poika tuli sisälle ja kertoi järkyttyneenä, että hänen ulkonuotiolla istuessaan jostain oli äkkiä tullut kirkas valopallo, joka alkoi pyörimään hänen ympärillään, mikä kävi tuskalliseksi varsinkin silmille. Välittömästi tämän tapahtuman jälkeen poika huomasi, että hänen likinäköisyytensä on parantunut, minkä paikalla ollut terveydenhoitajakin saattoi vahvistaa – tämä olisi vieläpä lähettänyt pojan silmälääkärille, mutta poika suhtautui ehdotukseen varsin nuivasti ja pelkäsi saavansa hullun leiman. Tilaa kesti parisen viikkoa ennen kuin näkökyky alkoi pojan mukaan palata entiselle tasolleen.

Syötteen seudun ilmiöistä voit lukea enemmän Soini Laxin kirjasta ”Pudasjärven ufot” ja Teo Sorrin teoksesta, joka on tämän jutun otsikon mukaisesti ”Tarinoiden Syöte”. Edellä kuvatut tapahtumat ovat sittemmin hiipuneet, sillä näitä selittämättömiä kokemuksia ei ole raportoitu vuosituhannen alun jälkeen. Kesällä 2009 Jani Lassila kävi paikalla suorittamassa alustavia tutkimuksia, eikä mitään ilmennyt - myöskään vieraskirjassa ei ollut tuoreita merkintöjä. Samana syksynä paikalla kävi Oulun Selittämättömien Ilmiöiden Tutkimusseura, eikä heidänkään haaviinsa jäänyt mitään selittämätöntä.

Mutta kuka tietää? Sanotaan että kummitukset näyttäytyvät silloin kun niitä vähiten odottaa..

Sivua päivitetty viimeksi 29.12.2014.