Monadistiset ilmiöt
Esineet siirtyvät itsekseen, kuuluu outoja ääniä, on kylmiä kohtia, sähkölaitteissa ilmenee häiriöitä, näkyy selittämättömiä valoja tai hahmoja, tuntuu että et ole yksin, monet kertovat kokeneensa jotain selittämätöntä tai yliluonnollista, ajatukset siirtyvät mahdollisesti edelleen läsnä oleviin edesmenneisiin sukulaisiin tai tuttaviin... Kuulostaako tutulta?
Kummittelun kaltaiset ilmiöt ovat viime aikoina olleet kasvavassa määrin esillä ja samalla on noussut myöskin näihin ilmiöihin kohdistuva tutkimuksellinen kiinnostus, tulipa se sitten aiheen harrastajilta tai tiedeyhteisöstä. Näihin ilmiöihin kuuluvat ilmestykset eli apparitiot (kuten kriisiapparitiot, bilokaatiot, aavekulkuvälineet, näyt, ja kummitusten näyttäytyminen), apportit, ektoplasma, psykofonia, suoraäänet ja muut selittämättömät ääni-ilmiöt, tunnistamattomat hajut, aavemaiset tuntemukset ja koskettamisen tunne, possessio ja automatismit (kuten automaattikirjoitus) esineiden anomaalinen liikehdintä, oudot valokuvat, sähköiset häiriöt ja tekniset anomaliat sekä lämpötilan, paineen tai muun muuttujan vaihtelu ilman ymmärrettävää syytä. Parapsykologian tavoitteena on löytää tieteellisiä selityksiä näille ilmiöille.
Ilmiöiden määrittely
Ei ole helppoa määritellä kummittelua siten, että otettaisiin huomioon ihmisten tosiasialliset kokemukset sekä osaltaan kulttuurisidonnaisista tulkinnoista riippuvat luokittelutavat - siksipä tässä artikkelissa puhutaankin kummittelun kaltaisista ilmiöistä. Yhteistä näille selittämättömille ilmiöille on että ilmiön alkuperä tai ominaisuudet tyypillisesti liitetään jonkinlaiseen henkiseen todellisuuteen taikka henkiolentoihin, silloin kun ne tulkitaan jollakin tavoin paranormaaliksi tai paranormaalista keskustellaan yhtenä mahdollisuutena. Tämä tulkinta voi syntyä kokijan tai sivullisten toimesta, mutta oleellista on että, että tulkinnasta on syystä tai toisesta muodostunut elimellinen osa tapahtumaa käsitelleiden skeemaa, yleistä tapahtumakuvaa tai näihin liittyvää kerrontaa.
Kummittelun kaltaiset tapaukset voidaan jakaa eri kategorioihin, ottamalla lähtökohdaksi ihmisten kokemukset ja tulkinnat näistä tapauksista. Tällöin ei oteta lähtökohtaisesti kantaa siihen, mitä näiden ilmiöiden taustalla on. Tällaisia kategorioita ovat mm. poltergeist-ilmiöt, aavemaiset luonnonhäiriöt (kuten selittämättömät äänet ja haamuvalo), aktiivinen kummittelu, passiivinen kummittelu, kuolinvuodekokemukset, valokuvissa esiintyvät anomaliat, kirotut nuket ja esineet sekä (fysikaalinen ja mentaalinen) mediumismi. Erillinen kategoria ovat eksosomaattiset tajunnantilat, joissa elossa olevan henkilön sielun katsotaan siirtyvän kehonsa ulkopuolelle - esimerkiksi kuoleman rajalla, spontaanisti arkielämässä, tietoisen harjoittelun tuloksena, tai keinotekoisesti kemiallisten ja mekaanisten ärsykkeiden aikaansaamana. Vaikka kyse ei olekaan kummittelusta missään mielessä, tämä kategoria asettuu luontevaksi osaksi kummittelun kaltaisia ilmiöitä, koska ilmiön ominaisuudet liitetään niin ikään jonkinlaisen henkisen todellisuuden olemassaoloon, johon henkilön tietoisuus voi siirtyä "kummittelemaan". Edellytyksenä ei ole että henkilö eksosomaattisessa tajunnantilassa fyysisesti siirtyisi toiseen paikkaan, tai että hänen raportoitaisiin näyttäytyneen tai saaneen aikaan jonkin selittämättömän ilmiön, vaikka tällaisestakin kytkennästä monet kokijat Suomessakin ovat raportoineet.
Oli lähtökohtana mikä määrittely- ja luokittelutapa tahansa, helppoa se ei ole mikäli lähtökohtana on kunnioitus kokijoita ja ympäröivää kulttuuria kohtaan eli myöskin niiden lähtökohtien huomioon ottaminen. Esimerkiksi tässä määrittelytavassa tulee rajatapauksia edellä mainittujen aavemaisten luonnonhäiriöiden ja tunnistamattomien lentävien kohteiden välillä, sillä niiden välillä on selvää limittäisyyttä; joitakin tapahtumia voidaan käsitellä osana kumpaakin kategoriaa. Myöskin luokittelutavassa tulee vastaan rajatapauksia, sillä esimerkiksi kuolinvuodekokemuksissa on apparitioiden lisäksi piirteitä kuolemanrajakokemuksista. Joka tapauksessa kummittelun kaltaisista ilmiöistä puhumisessa on etunsa, sillä käytettäessä termiä "kummittelu" voi tulla sekaannuksia ja termi on liitetty vahvasti kuoleman jälkeiseen elämään - lisäksi nämä ilmiöt voidaan samalla luontevasti liittää osaksi laajempaa kontekstia (esimerkiksi meedioiden ja tavallisten ihmisten aistimukset "olevaisen yöpuolesta" näyttäisi olevan osa samaa jatkumoa, vaikka ryhmien välillä onkin selviä eroja).
Yksinkertaisista ja helpoista lähtökohdista parapsykologiaa olisi vaikea harjoittaa, sillä alan lähtökohtana on selittämättömien kokemusten kirjo sekä avoimuus myöskin uusien selitysmallien suhteen. Tällaisen tutkimuksen lähtökohtana eivät voi olla stereotyyppiset luonnontieteelliset selitysmallit saati sitten oletukset paranormaalin olemassaolosta tai olemattomuudesta, ilman että tällaisille oletuksille on pitäviä todisteita.
Kummittelua määriteltäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kummitteluksi tulkituista kokemuksista ja asioista on kuitenkin selitettävissä harrastajatutkijoiden tekemillä virheillä sekä normaaleilla ilmiöillä, joista lyhyesti seuraavassa kappaleessa. Eikä myöskään selittämättömyys välttämättä tarkoita sitä että taustalla olisi jotain uutta saati paranormaalia, vaikkakin parapsykologia pohjautuu kuitenkin sille mahdollisuudelle että joskus näin on.
Kuitenkaan uusia selitysmalleja pohdittaessa henkiolentojen, jäännösenergian tai muiden ulottuvuuksien olemassaoloa koskevat hypoteesit eivät ole yleensä ensimmäisenä listalla, sillä paranormaalin saati henkimaailman olemassaolon tutkiminen - riittävällä luotettavuudella, joka sekin on suhteellista - on tunnetusti inhimillisten tehtävien kirjon haastavimmasta päästä. Puhumattakaan siitä että rahoittajia on vaikea vakuuttaa siitä että kuoleman jälkeisen elämän hypoteesin tutkiminen olisi (huomioiden myöskin sen todennäköisyys ja mahdolliset käytännön sovellutukset) kannattavaa suhteutettuna mahdollisiin hypoteeseihin (kuten super-psi). Tämä ei suinkaan tarkoita etteikö sitä saisi yrittää, etenkin jos hypoteesi esittää ilmiölle luonnontieteellisen mekanismin, mutta käytännössä parapsykologit ovat nykyisin suuntautuneet enemmänkin ilmiöiden ja kokemusten taustalla vaikuttaviin prosesseihin, jonka lähtökohtana tai julkilausuttuna tavoitteena ei välttämättä ole paranormaalin todistaminen tai edes luonnontieteellisten selitysmallien löytäminen.
Selityksiä
Kummitteluilmiöille sekä erityisiin tapauksiin tai osatekijöihin on tarjottu monenlaisia tieteellisiä selityksiä. Osa näistä ehdotetuista selityksistä on läpäissyt kriittisen tarkastelun, osa taas ei niinkään.
Ilmiöiden fysikaalisiksi aiheuttajiksi on esitetty ovat mm. infraääniä, geomagneettisia ilmiöitä ja Schumannin resonansseja, korkeaa ionipitoisuutta, vesivasara-ilmiötä, pallosalamoita ja virvatulia, näkymättömissä olevia eläimiä, alhaista ilmankosteutta, pakkasen vaikutuksia rakennusmateriaaleihin, ilmanpaineen vaihteluita, normaaleja muutoksia havaintoympäristössä, heijastuksia ja jopa pelottavan näköisiä ihmisiä. Kummittelulle on ehdotettu myöskin eksoottisempia luonnontieteellisiä teorioita, jotka pohjautuvat usein ajatukselle että ilmiöiden taustalla olisi henkiolentoja (kuten edesmenneiden henkiä , jumalolentoja, tai luonnonhenkiä) tai edesmenneisiin liittyvää jäännösenergiaa. Nämä hypoteesit liittyvät kvanttifysiikkaan, korkeampiin ulottuvuuksiin tai rinnakkaisulottuvuuksiin sekä informaatiofysiikkaan.
Syitä koettuihin ilmiöihin on löydetty myöskin ihmisistä itsestään ja ihmisen kehittämästä tekniikasta; huijauksista, suggestiosta, joukkohysteriasta, päihdyttävien tai psykedeelisten aineiden käytöstä, urbaanilegendoista, kameran optiikasta ja laitteiden virhetoiminnoista. Kun mennään syvemmälle ihmiseen, päästään esitettyihin psykologisiin ja neurologisiin selityksiin, joita ovat pareidolia ja apofenia, hypnagogiset, hypnopompiset ym. syistä johtuvat hallusinaatiot, automatismit ja ideomotorinen liike, optiset illuusiot, taipumus maagiseen ajatteluun tai vilkas mielikuvitus, sekaannus aistimusten ja kehon liikkeiden käsittelyssä, hyperfokusoituminen, valemuistot, ääreisnäön rajoitteet, halu uskoa esim. läheisen kuoltua, ja jopa traumaperäisiä häiriöitä. Joskus selityksiä haetaan myöskin sairaustiloista kuten epilepsiasta, dementiasta, häkämyrkytyksestä, skitsofreniasta ja psykooseista (kuten Folie à deux tai psykoottinen harhaluuloisuus).
Näiden joukosta löytyy kelvollisia selityksiä moniin erityistapauksiin, joskin valitettavan usein näitä selityksiä käytetään kummitustapausten debunkkaukseen sellaisissakin yhteyksissä joihin ne eivät sovellu tai niitä tarjotaan asiantunteville parapsykologian harrastajillekin, ikäänkuin nämä eivät olisi näistä selityksistä jo tietoisia. Vaikka valtaosa ilmiöistä voidaan selittää yleisesti tunnustetuilla teorioilla, maailmalla on kuitenkin esiintynyt tapahtumia jotka haastavat tutkijoita etsimään vaihtoehtoisia selitysmalleja - tällaisia tapauksia ovat mm. Rosenheimin poltergeist, Miamin kummitustapaus, Sisilian palot ja Suomesta Ylöjärven kummitus.
Tutkimus
Parapsykologian instituutti ja yhteistyökumppanimme ovat tutkineet vuosien varrella useita kummitteluun tai poltergeismiin viittaavia tapahtumia. Jos sinulla on tällaisia kokemuksia ja asia askarruttaa tai jopa pelottaa sinua, voit saada kauttamme yhteyden parhaisiin suomalaisiin asiantuntijoihin. Saat meiltä apua tapahtumien syiden selvittelyssä ja päästäksesi halutessasi eroon niistä. Voit ottaa meihin yhteyttä oheisen lomakkeen välityksellä tai jättämällä meille yhteystietosi.
Parapsykologian instituutti ei itsessään ei juuri harjoita kenttätutkimuksia, spontaanitapauksia koskevan aineiston keruuseen liittyviä tarkistuksia lukuun ottamatta, emmekä lähde suinkaan jokaisen ilmiön perään. Instituutin rajalliset voimavarat voidaan mielekkäästi kohdistaa vain poltergeistin kaltaisia tapauksia koskevan tutkimuksen koordinoimiseen, mikäli tällainen tapaus tulee esille ja saamme luvan tieteellisiin tutkimuksiin. Uskomme että tällä tavoin toimimalla voidaan päästä parhaiten tuloksiin. Lähestymme kaikkia kokijoita hienovaraisesti ja luottamuksella.
Voit myös ottaa suoraan yhteyttä suomalaisiin paranormaalin tutkimusryhmiin. Näitä ovat mm. helsinkiläinen Ghost Investigations Finland, pohjanmaalainen Aavedata, lappilainen Mystica, keskisuomalainen Paranormal Investigations Group, satakuntalainen Haunted house, Oulun selittämättömien ilmiöiden tutkimusseura sekä pirkanmaalainen Team Paranormal Investigation.
Yleistä informaatiota
Tutkimusryhmien lisäksi Suomesta löytyy myöskin muita kummitteluun liittyviin kokemuksiin ja -tarinoihin erikoistuneita informaationlähteitä, kuten Aaveiden Pohjanmaa, Aaveita Porista, Henkientalo, kummitustarinoita Kauhajoelta ja muualta sekä Kummitusten Helsinki. Kirjallisuuden puolella näitä ovat mm. Pieni kummituskirja, Aaveriekkoja, Aaveiden kaupunki, Aaveiden Pohjanmaa, Aavetaloja, Kettisiä ja muita kummajaisia, Kylillä kummittelee, Olevaisen yöpuoli ja Mellastavat pirut. Suomessa järjestetään kummituskierroksia useilla paikkakunnilla, kuten Porissa, Turussa useissakin paikoissa, Kuopiossa, Naantalissa, Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Kummituksilla on ollut vahva kulttuurinen merkitys tarinoiden ja arvojen välittäjänä, niiden viihdearvoa unohtamatta. Ne voivat nostaa kulttuuriympäristön ja jopa yksittäisen kiinteistön arvoa, vaikka monesti päinvastaista väitetäänkin - onpa kummituksia silloin tällöin käytetty kiinteistön myynnissäkin. Toisaalta väitteet kummittelun kaltaisista ilmiöistä voivat olla vaaraksi, taloja on näihin liittyen palanut Suomessa ainakin Kouvolassa ja Soinissa.
Lisäämme sivun yhteyteen potentiaalisten yhteistyökumppaneiden käyttöön tausta-aineistoa merkittävimmistä kummitustapauksista ja mysteeripaikoista Suomen alueelta. Artikkeleita täydennetään tarvittaessa sitä mukaa kun tapausten taustatiedot täydentyvät. Kummittelun kaltaisia ilmiöitä koskeva tietovarantomme keskittyy pääkaupunkiseudulle, kuten instituutin toimintakin. Näiden julkaisujen tarkoitus ei ole lausua mitään suuntaan tai toiseen kummitusten olemassaolosta, ne tulee tulkita historiallista ja folkloristista taustaa vasten - vaikka saatammekin lisätä artikkeleiden yhteyteen tietoja myöskin tapauksiin liittyvistä tutkimuksista, varsinaiset tutkimusartikkelit löytyvät kuitenkin toisaalta sivuilta. Toivomme, että raporteista on hyötyä niillekin, jotka eivät itse tee minkäänlaista tutkimusta aiheesta.
Voit myös tarjota itse kummitustapauksesta kertovaa artikkelia julkaistavaksi instituutin sivuilla, mikäli mielestäsi hallussasi on merkittävä tapaus ja taito esittää asiallinen kuvaus oleellisista asianhaaroista. Merkittävyyttä arvioitaessa on punnittava tarkoin käytettävissä olevan materiaalin laajuus, tapaukseen liittyvien tietojen tarkistettavuus, näiden tietojen luotettavuus, tapauksen merkitys julkisessa keskustelussa sekä se, voisiko tapauksen käsittelemisen kautta tuoda esille jotakin yleisempää viestiä parapsykologian kannalta. Voit myös ilmoittaa omista kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella, lähetettyjä tietoja ei julkaista ilman kokijan lupaa. Sivujemme kautta voit myös antaa vinkin mielenkiintoisesta mysteerikohteesta rekisteriimme.
Sivua päivitetty viimeksi 17.9.2015