Presidentin viimeinen vierailu
Mannerheimintie 62, Helsinki
Juho Kusti Paasikivi kuoli 14. joulukuuta 1956, 86-vuotiaana. Hän oli päättänyt kymmenvuotisen uransa Suomen presidenttinä maalikuussa 1956, Urho Kekkosen tultua valituksi hänen seuraajakseen tiukalla äänten enemmistöllä. Hänen tavaton kykynsä koskettaa kansalaisia ei kuitenkaan katkennut kuolemaan, jos on uskominen arvostetun parapsykologian tutkijan Jarl Fahlerin tutkimaa tapausta huhtikuussa 1957.
Puoli seitsemän aikaan 19. huhtikuuta eräs Fahlerin tuntema nainen oli matkalla anoppilaan, seuranaan anoppinsa sisko. Anoppi asui Mannerheimintie 62:n viidennessä kerroksessa. Tultuaan hissin kohdalle naiset havaitsivat yllätyksekseen preidentti Paasikiven seisovan hissin suljetun oven edessä. Naiset odottivat hänen menevän ensin hissiin, olihan hän sentään presidentti. Mutta mitä vielä, hän odottikin naisten menevän ensin sanoen kohteliaasti: ”Rouvat olkaa hyvät”.
Paasikivi oli hieman nuoremman ja laihemman näköinen kuin aiemmin, mutta puhui hänelle luonteenomaisella äänellä. Hissi pysähtyi yllättäen neljännessä kerroksessa vaikka kumpikaan heistä ei ollut nappia painanut. Koska presidentti ei itse avannut ovea, nainen meni hänen ohitseen ahtaassa hississä ja avasi hänelle oven. Poistuessaan hissistä presidentti hymyili ja lausahti että ”rouvat varmaankin ihmettelevät kuinka olen täällä kun minun pitäisi olla haudassa. Mutta niin vain on!”
Vasta päästyään viidenteen kerrokseen, naiset kauhistuivat tajuten ettei kyse voinut olla Paasikivestä, olihan hän kuollut jo joulukuussa. Ei tiedetä, oliko Paasikivellä jokin yhteys tähän taloon, mutta Paasikivi ei enää koskaan näyttäytynyt uudelleen. Fahler ei yleensä tutkinut spontaanitapauksia, mutta tästä tapauksesta hän oli niin vaikuttunut, että hypnotisoi kokijat erikseen tarkistaakseen onko heidän tarinansa yhteneväinen ja julkaisi selostuksen tapauksesta kirjassaan ”parapsykologia”, josta on muodostunut alan suomalainen klassikkoteos. Kaikkiaan Fahlerille oli uransa aikana tullut tutkittavaksi noin 900 selittämätöntä tapausta, joita koskevat selonteot ikävä kyllä hävisivät hänen kuoltuaan.
Sivua päivitetty viimeksi 29.12.2014.