Kummituskuvat

Kuten kuvan kohdennetusta versiosta näkyy, tuon jättilumiukon oikealla puolella on jotain, mikä ei kuvaan kuulu... Näyttäisi kuin jokin sumumaisen muodostelman ympäröimä hahmo kurkottaisi lumiukon takaa jotakin tuossa maassa. Hahmolta voi jopa erottaa miltei paholaismaisia piirteitä kuten punaiset silmät, kasvonpiirteet, sarvet / korvat, sorkkamaiset jalat. Kuten sanottua, todellisuudessa lumiukon taustalla pitäisi olla vain pelkkää peltoa, jota näkyykin salaman valossa jonkin verran kuultaen osittain tuon ilmestyksen takaakin.Tämä kuva on otettu siis illan hämärtyessä täällä Kannuksessa, vanhempieni luona. Käytin luonnollisesti kuvia ottaessa salamaa. Digikamera kykenee kylläkin havaitsemaan jonkin verran ihmissilmälle näkymättömiä infrapunataajuuksia. Tarkastelin kuvauspaikkaa sekä kuvaushetkellä että jälkikäteen nimenomaan sen jälkeen kun olin huomannut siinä olevan ylimääräisen hahmon. Huomasin tämän hahmon sen jälkeen kun olin ottanut tämän kuvan ja lisäksi toisen kuvan lumiukon sivulta, jolloin havaitsin, että edestä otetussa kuvassa on ylimääräistä. Tällöin otin muutaman kuvan lisää samasta kohdasta lumiukon edestä, yrittäen välttää hengittämästä kameran suuntaan, ja huomasin että kahdessa ensimmäisessä kuvassa oli myöskin ylimääräisiä muodostelmia. Mistä ne ovat tulleet, se on arvoitus.

Tuulta kuvaustilanteessa ei ollut nimeksikään, eikä tuuli olisi voinut raskasta lunta maasta nostaakaan. Lunta ei myöskään satanut taivaalta. Näin ollen lumen pöllyäminen on ehdottomasti poissuljettua, vaikka silmämääräisesti ilmiö saattaa muistuttaakin heijastumaa ilmassa tyrskyävästä lumesta. Kuvan taustalla ei puolestaan ole mitään, josta salaman valo olisi voinut heijastua tuolla tavalla takaisin ja näkyyhän kuvastakin, että ylimääräisten hahmojen takaa kuultaa vielä peltoa mikä rajaa niiden etäisyyden enintään lumiukon lähituntumaan sen selkäpuolella, jossa hahmot näyttävät olevankin.

Toinen mahdollisuus on, että muodostelman olisi aiheuttanut jokin kameran linssin edessä. Hyönteiset ovat ainakin tähän vuodenaikaan poissuljettuja, eivätkä ne muutenkaan aiheuttaisi tuollaista ilmiötä. Kylmällä hengityksestä muodostuvaa huurua on myöskin ehdoteltu, joten kommentoin sitäkin vaihtoehtoa, vaikka alun perin pidin lähinnä itsestäänselvyytenä ettei siitä ole kyse. Ilma oli nimittäin lämpöasteiden puolella, joten hengityksestäni ei muodostunut erottuvaa huurua, eikä minulla ole koskaan tapana pitää kameraa lähellä kasvojani. Digikamerassahan on esikatselumahdollisuus, joten voin joka kerta pitää sitä suunnilleen vakioetäisyydellä itsestäni, kaulani korkeudella.

Kameran etäisyys on sitä luokkaa, että pitäisi tarkoituksellisesti puhaltaa kameran eteen pakkasellakin, jottei huuru ehtisi hälvetä. Vaatisi huomattavan sattuman, että huurua osuisi yhteen saati useampaan kuvaan edes pakkasella, saati näin lämpöasteilla jolloin hengityksen ei juuri pitäisi voida tiivistyä höyryksi. Jos tämä olisi niin todennäköistä, että useammassakin kuvassa voi tulla peräkkäin jopa lämpöasteilla huurua linssin eteen, tämä olisi vakavampi ongelma ja olisin sen jo huomannut ottaessani kuvia pakkasella.

Kävin kuitenkin vielä testaamassa, miten näin lämpöasteilla hengitys vaikuttaisi ja kuten arvelinkin, jotta kuvassa näkyisi noissa oloissa jotain ylimääräistä, minun pitäisi hengittää suoraan linssiin ja ottaa sitten kuva parin sekunnin sisällä ennen kuin kosteus linssissä ehtii hälvetä - ja tällöinkin se näkyy kuvassa vain ikään kuin ympäristö olisi sumun peitossa, ei siis lainkaan sellaiselta kuin ottamissani kuvissa saati että hengitysilmaa olisi kuvaustilanteessa voinut mitenkään kulkeutua suoraan linssiin.

Linssiin voi kylläkin kulkeutua kosteutta muullakin tavoin, joka voisi aiheuttaa salamasta heijastuneen hajavalon taittumista toisella tavalla kuin hengitysilman tasainen kosteus (joka niin absorboi kuin taittaa linssiin tullutta valoa). Kosteutta kamerassa ei kuitenkaan pitänyt olla nimeksikään, koska toin sen suoraan sisältä paljain käsin ja linssi on myös suojattu kosteudelta. Otin ensimmäisen kuvan puolen minuutin sisällä siitä, kun kamera tuli sisältä ulkotiloihin, mikä tuo mieleen vaihtoehdon että äkillinen lämpötilan muutos olisi saattanut liittyä jotenkin ilmiöön.

Vaikka olosuhteista huolimatta linssiin pääsisikin kosteutta, on kummallista että kaikissa kolmessa kuvassa joissa näkyy jotain ylimääräistä, yhdessäkään se ei näy samassa paikassa – ja lisäksi välissä sivusuunnasta otetussa kuvassa ei näy mitään. Kosteus tarttuu linssiin joko koko linssin alueelta, jolloin sen pitäisi vaikuttaa koko kuva-alaan tai vain linssin reunaan, jolloin se taitaa hajavaloa, joka tulee kyseiseen osaan linssiä. Jos valaistusolosuhteet pysyvät samana, kuvion ja varsinkaan sen paikan ei pitäisi juuri muuttua.

Kävin kuitenkin kokeilemassa kuvata tuolla kameralla niin, että kameran "silmässä" on runsas määrä kosteutta, mutta se ei saanut aikaan mitään ongelmia kuvanlaadussa, vaikka yritin useaan otteeseen lisäten aina vain kosteutta kunnes katsoin parhaaksi olla rikkomatta kameraani.

Sen jälkeen pudotin linssin eteen pienen palan lunta, joka peitti koko kuva-alan siten, että salamavalo vain paistoi siitä läpi - kuvaan tosin tuli sumumaisia raitoja, joista salaman valo näkyi paremmin läpi kuin muista kohdista joten saattaapa olla että pieni luminokare voisi aiheuttaa tuonkaltaista jälkeä.

Joka tapauksessa, onnistuin vielä saamaan linssin eteen aivan mitättömän luminokareen, joka aiheutti kuitenkin vain kuumaisen kirkkaan kohdan kuvassa. Lisäksi se putosi tai suli ilmeisesti heti pois linssin edestä, koska seuraavassa kuvassa ei näkynyt enää mitään ja tuossa maanantain tapauksessa kuvien ottamisen välillä kului kuitenkin jonkin aikaa.

Lisäksi kuten sanottua, otin tämän "hahmokuvan" jälkeen kuvan toisesta kuvakulmasta (sivulta) ennen kuin huomasin hahmon aiemmassa kuvassa ja otin sitten uusia kuvia samasta kohtaa lumiukon edestä. Tuosta sivusta otetusta kuvasta ei löydy kuitenkaan mitään ylimääräistä kuten odottaisi, jos itse linssin edessä olisi lunta tai muuta kosteutta, joka olisi tuon aiheuttanut.

Lisäksi kysymyksiä herättää tapa, jolla kuvassa oleva hahmo rajautuu lumiukon ikään kuin taakse ja jos kyse olisi linssin epäpuhtaudesta, hahmo ei voi rajautua keinotekoisesti mihinkään kuvassa näkyvään kohteeseen vaan se näkyy siinä, mihin epäpuhtauksista taittuva hajavalo sattuu osumaan. Jos kyse on siis linssissä olevasta epäpuhtaudesta, hahmon ei pitäisi rajautua lumiukkoon vaan sen pitäisi erottautua myös sen edestä, vaikka lumiukko onkin melkoisesti taustaansa vaaleampi kohde. Toistaiseksi en ole kuitenkaan löytänyt mitään merkkejä siitä, että hahmo johtuisi linssiin tai sen eteen tulleesta kosteudesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että tämä vaihtoehto olisi pois suljettu.

Kun huomioi myös sen, että otin siinä välissä todellakin kuvan toisesta kuvakulmasta, jossa ei näkynyt mitään, mutta sen jälkeen kahdessa kuvassa lumiukon edestä näkyi taas jotain (ja sen jälkeen lopuissa kuvissa ei mitään, olipa kuvakulma mikä tahansa), ainoa johtopäätös on, että jos kyse on jostakin täysin luonnollisesta ilmiöstä, ympäristön valaistusolosuhteilla on ollut todennäköisesti ratkaiseva merkitys kuvan syntymisessä. Ja merkittävimmät valaistustekijät olivat tässä tapauksessa lumiukon takaa viistosti paistava kuu sekä jossain määrin myös talomme sisävalot, jotka sijaitsivat kuitenkin tuosta kulmasta etäällä kameran takana. Aurinko oli jo laskenut, mutta hämärä ei ollut vielä taittunut pimeäksi. Toinen käytännössä varma asia on, että olipa selitys mikä tahansa, häiriötekijän on pitänyt olla luonteeltaan niin pitkäkestoinen, että se on aiheuttanut samankaltaisen ilmiön kolmeen perättäiseen kuvaan (lukuun ottamatta siis tuota sivulta otettua kuvaa) parin minuutin kuluessa.

Paranormaalimpi vaihtoehto on tietysti se, että hahmo oli silmille näkymätön, mutta ei kameralle. Toisin sanoen se olisi käyttänyt jonkinlaista optista häivemenetelmää, jonka avulla se on ollut ihmissilmälle näkymätön, mutta digikamera on kyennyt siitä silti näkemään häivähdyksen. Toisaalta kun huomioi kaksi muuta kuvaa mahdolliseen kohteeseen liittyen, joissa näyttäisi leijuvan ilmassa jotakin, hahmon olisi pitänyt kyetä lentämään äänettömästi, jättämättä jälkiä ympäröivään maastoon.

Jälkikirjoitus: Otin 19.11 useita kuvia ja huomasin jälkikäteen, että kun kuvien kirkkautta ja kontrastia kasvatetaan, aiemmin mainitun kolmen kuvan lisäksi löytyi kaksi muutakin kuvaa, joissa näkyy häivähdys jotakin ylimääräistä. Nämä kaikki kuvat, joissa jotain ylimääräistä näkyy, on otettu lumiukon edestä. Sivuilta tai viistosta otetuissa kuvissa mitään ylimääräistä ei näy. Tämä on ehkä erikoisin piirre tässä tapauksessa, ensimmäisessä kuvassa olleen hahmon ihmismäisyyden lisäksi.

Kolmas erikoinen asia tässä oli, että noin kuukausi mainitun kuvan ottamisen jälkeen pikkusiskoni otti paikalla uuden kuvan, tällä kertaa päiväaikaan ilman salamaa. Kuvassa seisoo allekirjoittanut lumiukon jäänteiden päällä. Erikoista oli se, että myöskin tässä kuvassa näkyy ylimääräistä sumumaista hahmoa. Kyseisellä kameralla oli otettu tuhansia kuvia, mutta näitä tässä mainittuja kuvia lukuun ottamatta yhdessäkään muussa kuvassa ei ole milloinkaan näkynyt mitään vastaavaa. Mainitut kuvat alla kuvausjärjestyksessä, toiseksi alimman kontrastia ja kirkkautta on muutettu alkuperäisestä.

Ilmeisin selitys kuvassa olevalle sumulle olisi hengityksen aikaansaama huuru, mutta noissa oloissa tällaisen kuvan syntymiselle huurun takia ei ole löytynyt yhtäkään luontevaa tapaa, vieläpä niin näin tapahtuu että kahteen otteeseen useassa eri kuvassa, mutta esiintyy vain tietystä kuvakulmasta otetuissa kuvissa - olkoonkin että tämä seikka voi olla sattumaakin.

JL