Synkronisiteetti

Helsinki 21.06.2009

Eilen sattui sangen erikoinen tapaus. Lähdin iltapäivällä käymään paikallisessa nettibaarissa teellä ja mieleeni tuli käydä Wikiassa tarkistamassa, josko sieltä löytyisi paranormaalille omistettua wiki-tietosanakirjaa. Olin nimittäin aiemmin pohtinut sellaisen perustamista ja päätin nyt käydä varmistamassa ettei sellaista vielä ole tietämättäni perustettu. Päätteelle päästyäni menin Wikian sivulle, jossa on luettelo kaikista sen suomenkielisistä tietosanakirjoista ja silmiini ponnahti heti otsikko "paranormaali". Sen kautta sitten päädyin Paranormaali Wikiin, joka oli perustettu juuri paria tuntia aiemmin eli samoihin aikoihin kun minulle tuli tuo mielijohde käydä Wikiassa!

Tämä ei ole ainoa kokemukseni synkronisiteettiin eli merkityksellisiin yhteensattumiin mahdollisesti liittyvistä tapahtumista - ottamatta kantaa siihen, voiko ilmiön selittää sattumalla. Keväällä 2007 olin käymässä Haapavedellä meteoriiin metsästyksessä. Muutama päivä ennen matkaani olin ollut sattumalta Irc-galleriassa yhteydessä erääseen Haapavedellä asuvaan henkilöön, jota en aiemmin tuntenut enkä koskaan ole ollut häneen yhteyksissä. Palattuani tältä matkalta, sain hämmästyksekseni yhteydenoton tältä henkilöltä ja hän kertoi istuneensa minun takanani junassa, jolla matkasin Haapavedelle. Hän kiinnitti huomiota edessään istuvaan henkilöön, joka luki ufoaiheista kirjaa ja noustuani paikaltani hän tunnisti minut, vaikka itse en tunnistanut häntä siinä tilanteessa.

Toinen merkityksellinen yhteensattuma tapahtui 2007 joulukuussa, muutamia päiviä ennen parapsykologian instituutin pikkujouluja. Tapasin erään henkilön Itäkeskuksessa hänen erikoista vampyyrikokemustaan koskevan haastattelun tiimoilta ja tulin vapaamuotoisen jutustelun yhteydessä maininneeksi olympiavoittaja Pauli Nevalan ottamat erikoiset kuvat.

Nevala oli kertomansa mukaan kävelylenkillä tyttärensä kanssa nähdessään hahmon laskeutuvan näköpiiriinsä. He yrittivät lähteä hahmon perään, mutta se etääntyi väitteen mukaan heistä niin, etteivät he saaneet kulutettua välimatkaa umpeen. Koska heillä oli kamera matkassa, he alkoivat ottaa kuvia kohteesta heti havaittuaan sen. Se katosi kolmannen kuvan ottamisen jälkeen – yllättäen, sillä muuten he olisivat toki ottaneet enemmänkin kuvia kohteesta. Hahmo oli kaikkiaan näkyvissä noin viisi minuuttia ja se säilytti tuon muotonsa koko ajan. Alla olevia kuvia on kuitenkin arveltu heijastumaksi kameran linssissä, sillä Pauli Nevala on Teuvalla tunnettu vääräleuka ja armoitettu tarinankertoja...

Joka tapauksessa, hetki sen jälkeen kun olin kertonut tämän tapauksen haastateltavalleni, takaamme tuli täysin tuntematon henkilö, joka esittäytyi ja sanoi tuntevansa Pauli Nevalan henkilökohtaisesti. Tämän käänteen jälkeen hyvästelin haastateltavani ja jatkoin matkaa metrolle. Olin ajatellut tiedottaa parapsykologian instituutin pikkujoulutilaisuudesta muutamalle henkilölle ja astuttuani metroon, eräs näistä henkilöistä astui samaan vaunuun kanssani. Seuraavalla asemalla tämä henkilö jäi pois, mutta samaan aikaan metroon astui toinen tuttu henkilö, jolle tiedotin niin ikään pikkujouluista. Poistuin metrosta rautatientorilla, ja tultuani ulos asematunnelista Elielinaukion uloskäynnillä, törmäsin vielä Ari-Pekka Hyrkäkseen, jonka olin tuntenut jo pitkään rajatietopiireistä – olin ollut aikeissa kutsua myöskin hänet pikkujouluihin.

Vuonna 2008 sain puolestaan yllättävän yhteydenoton entiseltä naapuriltani, asunnosta josta muutin pois syksyllä 2007. Edellisen asuinpaikkani naapurissa alkoi tapahtumaan kaikenlaista outoa asunnossaan pian sen jälkeen kun olin muuttanut kyseiseen kerrostaloon Helsingin Kauppakartanonkadulla syksyllä 2004. Taloudessa alkoivat esineet siirtyä itsestään ja esiintyä muita selittämättömiä ilmiöitä, enemmän ja vähemmän satunnaisesti. Sain tietää tapahtumista viime kesänä kun talouden emäntä oli sattunut törmäämään tunnukseeni täällä galleriassa miettiessään kenelle voisi ilmoittaa kokemuksistaan ja huomasi, että näistä ympyröistähän löytyy tuttu mies.. Niinpä kävin haastattelemassa häntä pian palattuani koko kesän kestäneeltä paratutkimusmatkaltani loppukesästä 2008. Kyseisen laatuisia poltergeist-tapauksia tulee tietoon tuskin edes kerran vuodessa, saati sitten naapurista.

Vuoden 2009 alussa puolestaan siskoni naapuri ja kaveri sai sattumalta paikalliseen kauppaan jättämästäni ilmoituksesta selville, että olen "tunnettu ufotutkija" ja intoutui selostamaan minulle omasta poikkeuksellisesta ufokokemuksestaan. Hän muisteli, kuinka hänen perheensä oli heinäkuussa 1975 herättäjäjuhlilla Lieksassa yhdessä isovanhempien kanssa. He taittoivat matkaa vaalealla vanhanmallisella farmarilla ja olivat tulossa takaisin päin kotiseudulleen kun isovanhemmat halusivat pitää tauon. Niinpä he jossain Lieksan ja Nurmeksen välillä ajoivat syrjään tien poskeen, pienen kappaleen metsätietä, jolloin isovanhemmat saattoivat käydä päivälevolle farmarin takaosaan ja muut nauttia matkaeväistä.

Tämä henkilö oli tuolloin vain hieman alle nelivuotias, mutta hän väittää muistavansa tapahtuman vieläkin hyvin, vaikka osa tiedoista onkin myöhemmin tarkistettu muilta. Hän muistaa lähteneensä tutkailemaan ympärillä olevaa kuusimetsää kun puiden takaa alkoi kuulua voimistuvaa surinaa. Hän luonnollisesti ihmetteli äänen lähdettä, olivathan he keskellä erämaata. Kokija kertoo lähteneensä kävelemään metsätietä pitkin eteenpäin kunnes hän tuli pellon laitaan. Tällöin hän kohotti katseensa taivaalle ja näki voimalinjojen yläpuolella leijuvan avaruusaluksen, joka jollakin tavoin näytti tankkaavan voimalinjoista energiaa. Kokija jähmettyi luonnollisesti kauhusta uskoen loppunsa tulleen.

Siinä hän seisoi jähmettyneenä pellonreunalla, josta kullankeltainen vilja näytti laonneen ja laski alleen järkytyksestä suunniltaan. Samalla hän havaitsi olennot, jotka kääntyivät katsomaan saamaansa vierasta. Aluksen seinään ilmestyi jonkinlainen aukko ja harmaahiuksinen nainen laskeutui tai pikemminkin levitoi aluksesta nostaen tytön syliinsä. Koko ajan hän puhui hyvin rauhoittavasti, ikäänkuin kerraten jotakin vanhaa kehtolaulua. Nainen vei kokijan alukseen, jossa hänelle näytettiin aikaisempaa elämäänsä ja tulevaa nykyistä elämäänsä taulutelevision kaltaisesta kuvaruudusta. Hän kertoi tiedustelleensa näiltä olennoilta, mistä he ovat ja sai vastauksen, jonka mukaan he olivat avaruusajan ihmisiä Jupiterin kuulta Iolta, jossa heillä oli tukikohta.

Tapahtuman lopuksi nämä avaruusihmiset kertoivat tytölle, ettei tämä saa kertoa kenellekään kokemuksestaan... He ilmoittivat palaavansa aikanaan, jolloin he vievät hänet mukanaan toiselle planeetalle. Sitten he juottivat tytölle jotakin raudanmakuista nestettä, jonka tämä vastentahtoisesti nieli päästäkseen tilanteesta. Hän olisi luonnollisesti tahtonut muistaa kokemuksensa kertoakseen siitä muille, mutta humanoidit kertoivat tämän nesteen pyyhkivän hänen muistinsa väliaikaisesti. Tämän jälkeen hänet vietiin ulos aluksesta ja nainen antoi kokijalle käskyn kertoa vanhemmilleen säikähtäneensä voimalinjojen luona pöllöä, mikäli joku asiasta jotain kysyisi, ja tätä käskyä tyttö sitten noudattikin - ilmeisesti osin selkäsaunan pelossa, sillä kukapa uskoisi jos hän alkaisi kertomaan mystisestä naisesta metsässä ja osin siksi, ettei hän pystynyt ehkä humanoidelta saamansa aineen vaikutuksesta hahmottamaan, mitä oli oikeastaan tapahtunut.

Myöhemmin samana kesänä ufot ilmestyivät vanhan kirkon ylle hänen leikkiessään hiekkalaatikolla. Hänen pappansa otti kuvan näkemästään ufosta samalla kun isoäiti osoitti näkyä taivaalla. Kokija muistaa tuolloin osoittaneensa itse toisaalle ja sanoneensa, että tuollahan ne ufot ovat. Ilmeisesti isovanhemmat eivät kuitenkaan näitä kohteita nähneet. Joka tapauksessa taivaallisia vierailijoita näkyi heidän kotipaikallaan säännöllisesti, kadoten lopullisesti vasta vuosien päästä mistä olivat sitten tulleetkin. Kokijan perheeseen tämä vaikutti syvällisesti, sillä koko perhe on hyvin kiinnostunut kaikista ufoihin liittyvistä asioista.

Ottamatta kantaa tuon ufokokemuksen aitouteen, nämä eivät ole ainoita tapauksia, jolloin tutut tai puolitutut tulevat yllättäen ”kaapista ulos” ja ilmoittavat sellaisista selittämättömistä kokemuksista, jotka eivät väestössä kovin yleisiä ole. Vaikuttaa kuin näitä kokemuksia tulisi todennäköisemmin jollakin tavoin lähipiiriini liittyviltä henkilöiltä kuin täysin tuntemattomilta. Tästä syystä ennen kuin aloin aktiivisesti harrastamaan parapsykologiaa ja jonkin aikaa sen jälkeenkin, tulkitsin selkeiden selittämättömien kokemusten olevan yleisempiä kuin ne ovatkaan, koska niitä lähipiiristäkin niin paljon löytyy. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että vaikka selittämättömät kokemukset ovatkin varsin yleisiä, ylivoimaisesti suurin osa niistä on hyvin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia.

Yhteensattumaa voisi pitää joko outona ja ehkä hieman epäonnisenakin, huomioiden pyrkimykseni selvittää tosiasiat ilman tällaisia vinoumia, mutta tosiasia on kuitenkin se, että ilman erittäin selkeiden kokemusten näin vahvaa läsnäoloa elämässäni ja lähipiirissäni jo nuoruudestani lähtien, en olisi ollut yhtä motivoitunut suhtautua vakavasti parapsykologiaan ja elämäni olisi saattanut kehittyä täysin toiseen suuntaan. Tämän tendenssin yhä jatkuessa herää kuitenkin väistämättä epäilys, että taustalla olisi muutakin kuin vain yhteensattuma. Tilastoni kuitenkin mielestäni osoittavat, että nämä kokemukset ovat olleet selvästi yliedustettuna niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat olleet säännöllisesti kosketuksissa elämääni ja jotka eivät liity mitenkään parapsykologian harrastuksiini (itseni lisäksi kategoriaan kuuluvat sukulaiset ja heidän perheensä, työkaverit ja naapurit sekä tutut ihmiset paikoissa joissa säännöllisesti olen vierallut).

Joka tapauksessa nämä on selvää, että elämässä riittää toinen toistaan hämmästyttävimpiä yhteensattumia, joiden todennäköisyyden laskeminen on useimmiten liki mahdotonta muuttujien ollessa sellaisia, että niitä on vaikea määritellä ja tilastoida. Yllä kuvatut tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä koskien minulla on jonkinlaista henkilökohtaista tilastoakin.

J. Lassila

Sivua päivitetty viimeksi 16.1.2015.