Kulmakoulu

Kruununhaan Linnan kummitukset

Meritullinkatu 33, Helsinki

Kruununhaka on Helsingin vanhin kaupunginosa, joka on saanut nimensä 1700-luvun puolessa välissä oli silloisen kaupunkialueen laidalla sijainneesta armeijan hevosten laidunmaasta. Kruununhaka on tunnettu myöskin lukuisista kummitustarinoistaan, joiden mukaan muun muassa  Helsingin yliopiston puhetieteiden laitoksella kummittelee. Liisanpuistikon laidalla sijaitsevan Svenska klubbenin talossa väitetään kuuluvan tyhjistä huoneista kuuluu pianomusiikkia ja ravintolan alakerran painava kattokruunu keinuu silloin tällöin luonnottomasti, ilman että syytä olisi onnistuttu jäljittämään. Kappelin kellarissa puolestaan lasit ovat kaatuneet pöydällä itsestään ja tuolit liikkuneet itsekseen, tapahtumia on käynyt 80-luvulla taltioimassa MTV3:n kuvausryhmäkin.

Kruununhaan Linna on kuitenkin jäänyt liki huomiotta tässä "historian yöpuolessa". Kyseessä on vuonna 1899 valmistunut rakennus osoitteessa Meritullinkatu 33, jonka rakennutti rakennutti valtioneuvos Claes Gripenberg. Linnan arkkitehtuuri poikkesi tuolloin vallalla olleista tyylisuuntauksista. Talossa asui alkuvaiheessa mm. diplomaatteja. Rakennus tuli tunnetuksi vuosina 1927-1981 teosofisena opinahjona, Kulmakouluna.

Kulmakoulun perustivat Yrjö Eloniemi sekä temppelilleen tiloja etsinyt Ruusu-Risti. Toivo ja Jussi Paatelan johdolla rakennukseen tehtiin kaksi lisäkerrosta ja siihen lisättiin lisäsiipi, samalla kun linnamaiselle rakennukselle tunnusomainen torni katosi katukuvasta alaosaa lukuun ottamatta, joka erottuu yhä sen julkisivussa. Koulun opettajana toimi muun muassa filosofi, uskontotieteilijä ja parapsykologi Sven Krohn; sieltä valmistui useita merkittäviä kulttuuripersoonia. Koulutoiminnan loppumisen jälkeenkin rakennus on pysynyt kulttuurivaikuttajien tukikohtana.

Kulmakouluun liittyy myöskin kummitustarinoita. Eräiden henkilöiden mukaan koulussa oli koettu useita selittämättömiä tapahtumia. Eräs henkilö kertoi Facebookissa asuneensa kiinteistön naapurissa, josta oli näkymä suoraan koululle. Eräänä kesäiltana hän näki koulun parvekkeella seisovan punatukkaisen naisen ja kysyi vieressä olleelta kaveriltaan, miksi hän luulee tuon naisen siellä olevan ja miten tämä nainen oli sinne päässyt. Tämä kaveri ei kuitenkaan tätä mustaan mekkoon pukeutunutta naista nähnyt. Käännettyään katseensa takaisin parvekkeelle, nainen oli kadonnut.

Kertojan entisen koulukaverin mukaan kyseisestä naisesta kerrottiin tarinaa, että hän oli joutunut syrjään oppilaitoksen taustajärjestön Ruusu-Ristin toiminnasta heikentyneen terveytensä vuoksi, mutta oli kuitenkin vakaasti päättänyt antaa vielä oman panoksensa. Kun ei enää fyysinen keho sallinut, hän jäi paikalle kummittelemaan pitääkseen paikasta huolta ja vahtiakseen rakennusta. Urbaanitarinoille tyypillisesti naisesta on satuiltu monenlaista, kerrotaan mm. että Kulmakoulussa vuonna 1967 sattuneeseen tulipaloon ensimmäinen hälytys tuli koulun kansliasta ja soittaja oli esittäytynyt juuri täksi naiseksi, joka oli aiemmin kuollut sairaalassa täysin halvautuneena.

Samassa koulussa tapahtui muutakin selittämätöntä. Ollessaan nuori eräs kokija meni kevätiltana tyttökaverinsa kanssa koululle. Koulun portti ja yllättäen myöskin koulun ulko-ovi olivat auki, ja molemmin puolin ovea paloivat tervapadat. Uteliaina tytöt astuivat sisään, vaikka ketään ei näkynyt. Lopulta ylimmässä kerroksessa oli käytävällä yllättäen pitkä, valkoisella liinalla katettu pöytä, johon aterimia asetellut nainen käveli tyttöjä vastaan.

Hän toivotti heidät tervetulleiksi, kertoi juhlasalissa olevan nuortenilta, ja kehotti astumaan peremmälle. Sali oli kuitenkin täysin äänetön ja pimeä, jolloin tytöt lähtivät juoksemaan ulos kengät läpsyen pysähtyen vasta sotakorkeakoulun pihalla. Jälkikäteen molemmat tytöt ihmettelivät, ettei vastaan tulleen naisen korkokengistä kuulunut ääntäkään, vaikka kummankin kumipohjaiset lenkkikengät kuuluivat selvästi. Asia oli sen verran outo, että hetken kuluttua tytöt palasivat takaisin koululle tutkimaan asiaa, mutta koko rakennus oli pimeä, eikä missään ollut jälkeäkään ulkotulista ja ovet olivat tiukasti lukossa.

Kummitustutkijoille Kruununhaassa riittää siis valinnan varaa. Unohtamatta sitä, että kaupunginosassa sijaitsee myöskin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämä Kansanrunousarkisto, jossa sijaitsee mm. uskomustarinakortisto ja myöskin pieni kokoelma kummitteluun liittyviä lehtileikkeitä - siltä varalta että on tarve tarkistaa kertomusten alkuperäistä lähdeaineistoa tai peräti jäljittää uutta..

Sivua päivitetty viimeksi 1.1.2015.