Peipot

Peippojen sukukunta on laaja. Tällä sivulla esiteltyjen peipon, järripeipon, viherpeipon, hempon ja urpiaisen lisäksi myös käpylinnut, punatulkku, punavarpunen, tikli ja vihervarpunenkin kuuluvat peippojen heimoon.

Peippo ja pajulintu lienevät Suomen yleisimmät linnut. Silti peippo on tunnetumpi, ehkä siksi, että sen kaikuva laulu saavuttaa loppukevään ja alkukesän päivinä jokaisen kulkijan. Peipon yksitavuisia kutsu- ja varoitusääniä ei ole helppo erottaa talitiaisen vastaavista, ellei tiainen jatka matalilla ”säkätyksillään”. Kolmas peipon tunnusomainen ääni, jyb, kuullaan yleensä lennosta.

Järripeippo ja viherpeippo (kuvat alla) ovat peipon sukulaisia, järripeippo etupäässä pohjoisemmassa Suomessa, viherpeippo tasaisesti koko maassa. Järripeippo on kuitenkin viherpeippoa runsaslukuisempi. Molempien kevätlaulu voi olla rikastakin livertelyä, mutta kesällä lauluinto tasaantuu ja niiden ääntely voi muistuttaa toisiaan. Vertaile tästä järripeipon jyyst-ääntä ja viherpeipon vastaavaa. Eipä ole helppo tunnistaa! Mutta kun kuulet viherpeipon ”helminauhan”, tunnistus on helpompaa. Monipuolisimmillaan viherpeipon laulu on yleensä keväällä. Silloinkin sen sikermän päätös on usein hämäävästi sama jyyyst kuin järripeipolla. Viherpeipon kutsuääni hyiit on puolestaan hämäävän samanlainen kuin peipolla tai talitiaisella, ehkä kuitenkin näitä venytetympi.

Lounasvieraita-videolla pihakoivussa aterioivat viherpeippo, vihervarpunen ja tikli.

Peippoihin kuuluu myös hemppo. Jos viherpeipon yleisväri on vihreä, hemppokoiras kantaa kevätpuvussaan hempeää punaista päälaellaan ja rinnassa. Hempon tunnusväri on kuitenkin ruskea, ja sen latinalaisen nimen jälkiosa cannabina viittaa kaneliin. Parhaita hempon tunnusmerkkejä on käsi- ja pyrstösulkien reunan valkea väri. Hempon kevätlaulu on intomielistä mutta pehmeää liverrystä.

Urpiainen on runsaslukuinen peippolintu. Sen tunnistaa otsan punaväristä. Koiraalla on punaista myös rinnuksissa. Urpiaista näkee ja kuulee parhaiten muuttoaikoina ja tällöin yleensä parvina. Osa urpiaisista myös talvehtii Suomessa. Urpiaisen lentoääni on kaksitavuinen dju-djup. Parvessa äänistä syntyy kuitenkin kuoromainen jatkumo. Kutsuääni on viherpeippomainen nouseva tsui-i. Urpiaisen kevätlaulu yhdistelee eloisasti näitä ja improvisaationomaisia aiheita.