Merimetso on salaperäinen ja vähän vieroksuttukin. Se oli väliin hävinnyt pohjoisen Itämeren alueelta, mutta 90-luvun lopulla se palai pesimään myös Suomen rannikoille. Syksyisin sen saattaa tavata myös sisävesiltä kuten tässä Tuusulanjärveltä, jonne nuori merimetso, vatsapuoleltaan vielä valkoinen, oli saapunut syyskalalle. Nyt lintu ei äännellyt, mutta sen ääntä kuvataan tummaksi. Ehkä siinä on vähän silkkiuikkumaisiakin ”krahinoita”. Suuresta koostaan huolimatta sen olemuksessakin saattaisi hahmottaa jotain silkkiuikkumaista (joka videolla myös ui ohitse). Uivan merimetson voisi äkkiseltään sekoittaa myös kuikkaan, lentävän puolestaan hanheen. Kalalokki ei väistäisi näitä kumpaakaan, mutta lokin kanssa samalle kivelle pyrkivä merimetso saa oitis lämmitetyn paikan! Merimetso lentää, ui ja sukeltaa näyttävästi, mutta erityisen vaikuttava sen olemus on siipiä levitellessään. Merimetson sukulainen ja siihen helposti sekoitettava karimetso saattaa sekin poiketa Suomeen, mutta pesivänä karimetsoa tavataan valtamerten rannikoilla.