Sinisorsat ja lokit Järvenpään Rantapuistossa
Sinisorsat (ja tavi) tulvaniityllä Askolassa
Sorsalintujen lahko on suuri, sillä myös hanhet ja joutsenet kuuluvat siihen. Sinisorsa eli heinäsorsa on yleisin sorsamme. Se on nk. puolisukeltajasorsa, sillä ruokaa hakiessaan se kurkottaa päänsä veden alle takaruumiin jäädessä näkyviin. Sinisorsa osaa silti sukeltaa myös uppeluksiin, jos tarve vaatii, kuten Järvenpään Nummenkylän lammella kuvatulla videolla.
Sinisorsan lisäksi tämän sivun sorsalinnuista haapana ja harmaasorsa kuuluvat puolisukeltajiin. Viisi muuta alempana esiteltyä sorsaa, telkkä, tavi, isokoskelo, tukkakoskelo ja haahka, ovat sukeltajasorsia, siis kokonaan uppeluksiin sukeltavia. Sinisorsa on suhteellisen äänekäs ja peloton ja siksi varmasti niin tunnettukin. Kaikissa asuissaan sen tunnistaa sinisestä siipipeilistä. Tavikoiraan tunnistaa kevätpuvussaan koristeellisesta pään värityksestä, telkän taas tumman ja vaalean kontrastista. Isokoskelo on sorsista suurimpia, tosin haahka sitäkin suurempi. Edellinen pesii suurilla sisävesillä, jälkimmäinen meren ulkosaaristossa. Tukkakoskelo on harvinaistunut nopeasti, mutta muuttoaikoina sitä näkee sellaisillakin järvillä, joilla se ei pesi. Esimerkiksi Tuusulanjärvi lienee sille liian rehevä ja tummavetinen.
Sinisorsa jää osin talvehtimaan Suomeen, kunhan sulat paikat mahdollistavat ravinnon hankinnan. Tuusulanjärveen laskevan puron suulla oleskelevassa parvessa on mukana harvinaisempi valkorintainen koiras. Samaan aikaan retkiluistelijat nautiskelevat uuden jääpeitteen hurmasta.
Sinisorsa on myös Tuusulanjärven yleisin sorsa. Se on puolisukeltaja, mikä matalassa vedessä riittää hyvin ravinnon hankintaan. Tuusulanjärvellä viihtyy myös telkkä ja moni muukin sukeltaja kuten silkkiuikku, mutta omiaan se on matalassa vedessä viihtyville, myös rantakanoille.
Telkkäpari on kuvattu Repoveden kansallipuistossa. Koiraan soidinääni on jännittävä narina. Useimmin telkän kuitenkin tunnistaa siipien aiheuttamasta viuhuvasta lentoäänestä. Muu ääntely muistuttaa hiukan sinisorsaa, mutta kaikkiaan telkät ovat aika hiljaisia.
Matalalla brah-äänellä emo pitää koossa poikasiaan, jotka lähtevät pesästä jo parin päivän ikäisinä. Emo suojaa poikasia pitkään, sillä niistä tulee lentokykyisiä vasta kaksikuisina. Video on Tuusulanjärveltä, jonka kaltailla lintuja ja ääntä riittää!
Tavi ja tavipoikue Repoveden kansallispuistossa. Tavikoiraan lyhyt äännähdys on kuin hernepillin aluke, krik. Se voi toistua harvaan tai tiheämminkin, muutaman tavun sarjana. Naaraan ääntely muistuttaa hieman sinisorsan kvak-ääntä mutta on sitä soinnukkaampi.
Isokoskelo on kokonsa puolesta erottuva, joskin sen ”pikkuveli”, tukkakoskelo, ei ole paljonkaan pienempi. Kumpikin pesii kernaasti isoilla ja karuilla järvillä. Videon isokoskelot osuivat kameraan Tallinnan edustalla, Paljassaaren luontopolun varresta, ja Tallinnan Toompean vallihaudasta. Tarkkaan kuuntelemalla kolmannen videon alussa kuuluu isokoskelon vaimeaa, matalaa ääntelyä, johon sinisorsa yhtyy huomattavasti voimakkaammin. Myös tukkakoskelo on hiljainen liikkuja. Tällä videolla se on osunut Tuusulanjärvelle, ehkei niinkään pesimään vaan jatkaakseen matkaa lepohetken jälkeen.
Haahka on vielä isokoskeloakin kookkaampi. Sekin löytyi Paljassaaren rannoilta ja saattaisi pesiäkin siellä, vaikka se on myös ulkosaariston lintu. Vasemman videon haahkat pitivät siestaa merimetsojen seurassa. Paikalla heinäkuun alussa oli vain haahkanaaraita ja nuoria yksilöitä, sillä koiraat olivat ilmeisesti jo palanneet etelämmäs Itämerelle sulkasadon takia. Videolla kuuluu hetken naaraiden hanhimainen kaakatus tiirojen äänten alta, vaikka tuuli vei äänet aika kuulumattomiin. Videolla oikealla nähdään kaksi koirasta juhlapuvuissaa. Ollaan siis keväässä. Koiraan kumeaa keväthuutoa vielä tavoittelemme!
Harmaasorsapari lipui yllättäen ohi Tallinnan vallihaudan puistossa. Harmaasorsan nimi on osuva, mutta kauneutta siltä ei puutu. Kun lintu kohottaa siipiään, tyylikkään harmaan alta paljastuu hienoja värisävyjä. Toisaalta varsinkin harmaasorsanaaras sekoittuu helposti sinisorsaan vaikka on tätä pienempi, kun sen ääntelykin hämää ja muistuttaa sinisorsaa. Videolla linnut eivät kylläkään ääntele. Suomessa harmaasorsa on Viroa harvinaisempi.
Haapanapari oli lyöttäytynyt hanhien seuraan keväisellä Tuusulanjärvellä. Se saattaa myös pesiä Tuusulanjärvellä, sillä menossa oli jo toukokuu. Haapanakoiraan tunnistaa keväisin punaruskeasta päästä ja kaulasta ja päälaen kellanvalkeasta alueesta. Kesän mittaan koiras sulkii itsensä lähes naaraan näköiseksi. Koiraan tunnistaa myös kimeästä soidinvihellyksestä viuu. Naaras ääntelee matalin, hiljaisin narahduksin. Koiraan kutsuvihellyksen kuulet videolla Haapanat ja pikkulokit.
Jokelan vanhan tiilitehtaan savenottolammet ovat nykyisin kuin luonnonpuisto. Haapanaparin jälkeen näet videolla sinisorsapoikueen ja joutsenperheen.
Haapanakoiras etsi puolisoaan kimeästi viheltäen. Tämä ilmaantuukin pian ja määrää samalla matkasuunnan. Taustalla pikkulokkeja.
Haapana saattaa sinisorsan tavoin piipahtaa myös puistossa, josta se löytää hyvää syötävää. Videolla kuuluva ääni ei ole haapanan, vaikka hiukan samalta kuulostaakin, vaan ohi lentävän meriharakan. Meriharakastakin on Järvenpään rantapuistoon tullut pysyvä asukas, vaikka se pitää etäisyyttä enemmän kuin sorsat. Meriharakat ovat löytäneet turvallisen pesäpaikan läheisen kauppaliikkeen katolta!