Kerttusia

Suomessa tavattavista kerttusista runsaslukuisin on ruokokerttunen. Samoissa ympäristöissä joskin vain eteläisimmässä Suomessa (paria poikkeusta lukuunottamatta) viihtyy myös rastaskerttunen, mutta se on edellistä monin verroin harvalukuisempi. Niinpä harrastaja koki iloisen yllätyksen kuullessaan sen laulun ruo'on nokasta – tavoittaessaan ruokokerttusta. Rastaskerttunen on tätä hieman kookkaampi ja laulussaan rauhallisempi ja jäsennellympi mutta samalla kekseliäästi improvisoiva.

Ruokokerttusen laulussa on vauhti päällä ja lintu saattaa jatkaa säkeitään kuin loputtomiin. Ruokokerttunen pesii miltei koko maassa, jos vain löytää nimensä mukaisen ruovikkoisen ja kostean ympäristön, yleensä läheltä rantaa. Sama biotooppi, kernaasti avoveden tuntumassa, kelpaa myös rytikerttuselle. Se on levinnyt Etelä-Suomeen ja lännessä pohjoisemmaksikin. Rytikerttusen laulu on edellisiä tasaisempaa, silti vivahteikasta. Tämän sivun ääninäytteet on sattumoisin saatu talteen aivan läheltä toisiaan, Tuusulanjärven rannalta, jopa samana aamuhetkenä. Videolla esittäytyvä rastaskerttunen keinahteli tuulisessa säässä myös jo viikkoa aiemmin.

Yllä mainitut kerttuset lasketaan kuuluviksi ruokokerttusten sukuun. Siihen kuuluvat myös taitavimpiin laulajiimme noteerattu viitakerttunen ja luhtakerttunen. Jälkimmäisen laulua tallentui onnekkaasti pieni pätkä pajusirkkua kuunnellessa, heti pajusirkun aloituksen perään. Äänite on Askolan Tiiläänjärveltä, ja samalla otoksella kuullaan hiukan myöhemmin myös ruokokerttusta. 

Tiiläänjärven vehmailla lehtimetsärannoilla lauleli myös kultarinta, sillä kertaa piilossa pysyen. Kuukautta myöhemmin samassa paikassa oleskeli mahdollisesti juuri sama yksilö. Sitä ei kuitenkaan ole helppo erottaa esimerkiksi pajulinnusta, kun lauluaika on ohi. Yksi kultarinnan tuntomerkki, joka kuvassa näkyy, on nokan väritys: ylänokka ruskea, alanokka punertavan keltainen. Laulajana kultarinta on taitava matkija. Niinpä oheiselta nauhoitteelta ei puolestaan ole aivan helppo päätellä, mitkä laulun sävelaiheet ovat esimerkiksi samassa pihapiirissä pesiviltä kottaraisilta lainattuja tai sittenkin kottaraisen itsensä laulamia (joka sekin on uskomaton imitoija). Lainaamisen puolesta puhuu se, että läheisen pöntön kottaraiset jo ruokkivat pesuettaan, eikä silloin jää hevin aikaa laulujen luritteluun. Sen sijaan kottaraisen poikaset pitävät meteliään emon tuodessa pöntölle syötävää. Voit kuunnella toisenkin kultarinnan laulunäytteen. Kyseessä on sama yksilö, mutta nyt mikki on ollut eri paikassa ja tavoittanut taustalle rantasipin kimeän ”kilkatuksen”.

Aikaisemmin kertut ja kerttuset laskettiin samaan heimoon kuuluviksi. Nykyisin ne jaetaan useampaan, ja kerttusiin kuuluu myös kultarinta, kun taas uunilinnut (pajulintu, tiltaltti, sirittäjä ym) muodostavat oman heimonsa. Yhteistä kaikille on moni-ilmeinen laulutaito. Monen lajin nimikin juontuu niiden laulun tai elinympäristön antamista vihjeistä.