Silkkiuikku

Silkkiuikku on Järvenpään nimikkolintu. Se viihtyy Tuusulanjärven ruovikkorannoilla, joille uikun pesä on helppo rakentaa, se kun tehdään vanhoista kasvinosista vedessä kelluvaksi ja pohjaan ankkuroiden. Tuusulanjärven vedenpinta ei vaihtele suuremmin, ja järveltä löytyy suojaisia poukamia, jonne myrskyt eivät yllä. Lisäksi järvi on kalarikas ja tarjoaa muutakin syötävää. Ei siis ihme, että silkkiuikku viihtyy Tuusulanjärvellä niin hyvin, että Järvenpää on ”ominut” sen nimikkolinnukseen.

Silkkiuikulla on monenlaisia ääniä ja sen soidintanssi voi olla melkoinen esitys ja tuoda mieleen kaakkurin soidinmenot. Kesän mittaan lintu kuitenkin hiljenee. Toisella videolla Tuusulanjärvi on juuri vapautunut jääpeitteestä, ja silkkiuikut ovat heti paikalla ja ääntelevät rikkaasti. Vielä ei jatketa kevään villeimpiin huudahduksiin, vaan äänet ovat toistuvia haukahduksia ja hieman variksen tai korpin tyyppisiä krahinoita. Mutta on silkkiuikuilla sopraanon äänialakin, ainakin poikasena:

Silkkiuikku on upea ilmestys töyhtöineen ja väreineen. Se on myös hauska seurattava, kun poikaset saavat matkata sen selässä tai siipien suojassa, jopa ruokaa sukellettaessa. Silkkiuikku pysyy myös pitkään seurattavana, sillä poikaset oppivat lentokykyisiksi vasta lähes kolmen kuukauden ikäisinä. Silkkiuikku voi muuttaa Välimeren kaltaillekin, mutta useimmiten lähemmäs, ja sen väitetään joskus tekevän muuttomatkoja myös uiden! Keväällä se palaa mahdollisimman varhain, vaikka avovesi on sille luontevin liikkumisen elementti. Maalla se pärjää kaakkurin tavoin huonosti, ja lentäjänäkään se ei tunnu olevan omimmillaan. Arvoituksellinen lintu!

Nuoren silkkiuikun tunnistaa vaalean pään ja kaulan tummista pystyjuovista.