Kerttuja ja kerttusia

Videolla (alla) lehtokerttu on löytänyt laulupaikan Voikosken kirkon puistosta, siis taas lähellä hyörinää mutta visusti piilotellen. Kolmas lehtokerttu lauloi säkeensä Sipoon Boxin kylän takamailla. Sillä oli nyt aikaa ja rauha laulella kenenkään keskeyttämättä, ja niinpä laulusäkeet tuntuivat hyvin vaihtelevilta ja tuoreilta.

Mustapääkertun tunnistaa mustasta päälaestaan (naaraalla tiilenpunainen), jos linnun onnistuu näkemään. Parhaiten kertut tunnistetaan laulustaan. Videolla mustapääkertun laulusta ja vilauksilta linnusta itsestäänkin nautitaan Sipoonjoen laaksossa tuomien tuoksussa. Videolla lintu kylläkin jo etsiskelee syötävää, ja laulunäyte on samasta paikasta aiemmasta tilanteesta. Voit kuunnella toisenkin yksilön laulua, nyt jo keskikesän "kärpäshelteellä". Mustapääkertun varoitusääni kuului matalana säkätyksenä samoilla kulmin kuin kevätlaulut, joten kerttu epäilemättä pesi Sipoonjoen laakson rehevässä lehtisekametsässä. Lehtokerttu laulaa ja pesii ehkä hieman vähemmän ryteikköisissä sekametsissä ja myös puistoissa. Mustapääkerttu on Sylvia-kertuista mahdollisesti se, joka tunnetaan myös Karl Collanin säveltämästä Topeliuksen runosta Sylvialle, Sylvian joululaulusta.

Hernekerttu lienee saanut nimensä laulunsa mukaan, joka kuulostaa kuin hernepillin vihellykseltä. Toistuvien ”kertosäkeiden” välissä kerttu livertelee myös lemmekkäämmin. Toisessa ääniklipissä tikli ja hernekerttu laulavat melkeinpä duettoa Järvenpään Vanhankylänniemessä. Tarkkasilmäinen voi havaita videolla linnunkin, mutta sen tunnistaminen lehvästön suojasta on vaikeaa. 

Alemmalla videolla, kuvattu elokuulla Tuusulanjärven rannalla, hernekerttu suvaitsee jo näyttäytyäkin, mutta tähän aikaan kesästä se on jo hiljainen. Videon taustalla kuullaan sen sijaan peipon ja sinitiaisen kutsuääniä. Hernekertun määritys perustuukin tässä sen höyhenpuvun värityksen harmaaseen selkäpuoleen ja päälakeen ja valkeaan vatsapuoleen sekä tummaan nokkaan ja nokan ja silmän väliseen tummaan ”ohjasviivaan” eli maskiin.

Pensaskerttu on nimetty mieliympäristönsä mukaisesti, sillä se viihtyy ja pesii mieluusti pensaissa, myös pihapiirien välittömässä läheisyydessä. Kuvattavaksi osunut pensaskerttu näytti vain selkäpuoltaan, mutta toisaalta kuvassa näkyvät sen oleelliset tuntomerkit, liki punaruskeaan vivahtavat siipisulat ja niin ikään rusehtavat koivet.

Toisessa näytteessä pensaskerttu laulaa Hillosensalmen asemalla, Vuohijärven ja Repoveden välisellä kannaksella. Pensaskertun laulusäe on lehtokertun ja mustapääkertun säkeitä lyhyempi ja säännöllisempi. Kertut on siis helppo oppia erottamaan laulunsa pohjalta, vaikka lintuja ei näkisikään. Ja vaikka vilaukselta näkisi, ilman laulua niitä on usein vaikea tunnistaa, mustapääkerttua lukuunottamatta. Hauskaksi arvoitukseksi jää, matkiiko pensaskerttu tässä näytteessä pari kertaa hernekerttua, vai osuuko jälkimmäinen vain laulamaan yhtä aikaa ja saamaan edellisen hetkeksi hiljaiseksi!

Kertut ja kerttuset luokiteltiin aiemmin samaan heimoon kuuluviksi. Siirry tästä kerttusten pariin!