Kurkilinnut

Kurki-veistos Iita Anttila.

Kurki pesii laajalti koko maassa. Klipeistä ensimmäinen on kuvattu Uudellamaalla, toinen Kainuussa. Alinna kurkien aura järjestäytyy ja ottaa korkeutta lähteäkseen suunnistamaan kohti etelää – tai sitten se on laskeutumassa ruokailemaan. 

Nokikana kuuluu, ehkä hieman yllättäen, kurkilintujen pieneen lahkoon, kylläkin rantakanojen heimoon. Senkin edustus on Suomessa pieni. Nokikanan lisäksi Suomessa tavataan luhtakana, liejukana, luhtahuitti ja ruisrääkkä.

Nokikana viihtyy rehevissä vesissä. Siellä se myös piilottelee taitavasti, eikä äänikään, lyhyt, kilahtava ”pit”, sitä hevin paljasta, ennen kuin poikaset varttuvat. Tällöin nokikanaperhe käy melkoista vuorouhelua. Nuorten korkeat äänet saavat vastapainoksi emojen soinnikkaammat törähdykset. Nuoret nokikanat kuvasi Ella. 

Nokikanaa harvinaisempi rantakana on liejukana. Molemmat on kuvattu Tuusulanjärveltä. Liejukanan ääniä kuulet alemmilta videolta.

Tuusulanjärvi on rikas lintujärvi. Suurin osa tämän sivuston vesilinnuista on kuvattu sen rannoilta. Järvenpään kaupunki on rohjennut valita silkkiuikun tunnuslinnukseen.

Ruisrääkkä on jännä lintu. Toisin kuin puistoissakin viihtyviä nokikanaa ja liejukanaa tätä kurkien lahkoon kuuluvaa rantakanaa ei juuri pääse näkemään, vaikka se laulaisi lähelläkin. Niin hyvin se piiloutuu pellon tai niityn kasvuston sekaan. Sitä paitsi se on yölaulaja ja aloittaa toistuvan reek-reek -ääntelynsä vasta auringonlaskun aikoihin. Tämä ruisrääkkä majailee alavalla rantaniityllä Askolassa. Äänen kuulee tyynenä kesäyönä hyvin, mutta senkin tallentaminen on hankalampaa. Matala ääntely tahtoo peittyä kaiken muun alle, eikä tasokaskaan mikrofoni aina tavoita sitä. Tämänkin videon ääniraita on työstetty kahdesta matkapuhelimen nauhoitteesta volyymitasoa reippaasti nostaen. Taustalla varoittelee kalalokki.