Mustarastas

Mustarastas voitti Suomen Luonto -lehden asiantuntijaraadin arviossa parhaimman laulajan tittelin. Oli miten oli, mustarastaan laulu on taiturillista ja monimuotoista. Mustarastasta pääsee myös kuulemaan aivan kotipihallakin, yllä olevilla videoilla yhtä lailla kuusen tai haavan oksalla kuin koivun latvuksissa. Sen sointuva laulu kantaa läpi liikenteen melun. Yllä on äänessä todennäköisesti kaksi eri mustarastasta.

Kaikki linnut ovat yksilöitä ja myös saman lintulajin yksilöiden lauluissa on eroja, joskus suuriakin. Tässä kolmas laulaja, huhtikuisesta metsästä nauhoitettu. Se laulaa soinukkaasti ja rauhallisesti, joutumatta kilpailemaan liikenteen melun kanssa. Neljäs laulaja, toukokuun lopulla Repoveden kansallispuistossa tavattu, on mainio musikantti. Se pysyy tonaalisesti uskollisena A-duurille, kolmisointua Cis-A-e-Cis myöten. Säkeiden huipentuman ylin sävel on puolestaan fis. Tarkkaan kuunnellen huomaamme, että A-duuri ja sen peruskolmisointu yhdistää näitä kaikkia niin, että niiden antamalla äänellä voisi virittää orkesterin intrumentit. Kukin lauluesitys erkanee sitten yksilöllisiksi improvisaatioiksi.

Kun seuraavan kerran kuuntelet mustarastasta, kuulet varmasti viidennen eri version. Mustarastaan mestarilaulantaa kuulet kuitenkin yleensä vain keväällä ja alkukesästä. Kauniina syyspäivänäkin mustarastas voi ikään kuin hyräillä, laulaa hillitysti ja jopa nokkaa avaamatta, kuin jo kevättä kaivaten. Ympärivuotinen mustarastaan ääntely, ”arkipuhe”, on tavanomaisempaa rastaan ”raksutusta”, lentoon lähtiessä hieman vilkkaampaakin. Näitä ääniä kuulee myös talvella, sillä mustarastas jää usein talvehtimaan Suomeen.