Sirkut

Keltasirkkua näkee jo talven ja kevään hangilla, mutta aktiivisemmin se tuntuu laulelevan vasta maalis-huhtikuussa. Keltasirkun säe alkaa useilla lyhyillä säveltoistoilla ja huipentuu yhteen tai kahteen pidempään ”niiskautukseen”. Käytännössä sirkun laulu voi hieman muuntua pitkin matkaa. Videolla ja ensimmäisessä näytteessä laulava lintu vaihtaa väliin tempoa ja voimakkuutta. Jälkimmäisessä näytteessä joudut suodattamaan keltasirkun rinnalta ainakin laulurastaan ja rautiaisen laulua. Silti keltasirkun säe erottuu helposti muista. Keltasirkun kutsu- tai varoitusääni on huomaamattomampi, lyhyt tsih. Keltasirkku viihtyy porukassa, ja tällöin saattaa kuulua vienoa mutta aktiivista ”porinaa”, sekä parven lentäessä että touhutessa maan kamaralla. Sen lempeä volyymi paljastuu näytteen lopulla, kun sirkkukuoroon liittyy töhtötiaisen raikuva säe.

Keltasirkku liikkuu varsinkin talvella parvissa, jolloin ruoanhaku tehostuu. Naaraan ja nuoren linnun yleisväri on ruskea, ja se sulautuu huomaamatta taustaansa, kun taas uroksen kirkkaan keltainen rintamus ja talvella myös pää voi loistaa puiden kätköistäkin kuin aurinko.

Sirkkujen heimoon kuuluu myös pajusirkku. Se on keltasirkusta poiketen muuttolintu. Pajusirkku on keltasirkkua huomattavasti harvalukuisempi ja huomaamattomampi, ja myös se ääntely on vähemmän huomiota herättävää. Yksitavuinen tsii muistuttaa vihervarpusen kutsuääntä, mutta on sitä hieman lyhyempi. Pajusirkun kevätlaulu on rakenteeltaan samanlainen kuin keltasirkun: pari kolme lyhyttä aloitusääntä ja sitten pidempi päätös. Äänitteellä, joka on kesäkuun alusta Askolan Tiiläänjärven rantamilta, laulavat myös luhtakerttunen ja ruokokerttunen, kuovi ja käki sekä kauempana mustarastas, kiuru ja kalalokki. Pulmunenkin kuului aiemmin sirkkujen heimoon, mutta nykyisin sen määritellään kuuluvan omaan, pulmusten heimoon kuten lapinsirkku.