Varislintuja

Korppi on paikkalintu. Se asustaa samoilla kulmin kesät talvet. Videoilla kuullaan aika hyytäviä rääkäisyjä, mutta on korpilla leppeämpiäkin ääniä. 

Varisten heimo vilisee viisaita lintuja. Ne ovat oppivaisia ja myös taitavia matkijoita. Mikä sitten saa korpin, närhen, variksen, mustavariksen, harakan, naakan ja pähkinähakin rääkäisemään sanottavansa inhimillisesti arvioiden vähemmän esteettisesti? Ehkä kauneus onkin kuulijan korvassa. Tällä sivulla nämä seitsemän tummanpuhuvaa lintua (joukosta puuttuu vielä kuukkeli) saavat kertoa tarinaansa kunnianarvoisina luontokappaleina.

Korpin metsässä viihtyy myös närhi. Närhen ääni kuuluu kähisten, mutta lintu mieluusti lymyää. Jos näet värikkään varislinnun vilahtavan ohitse, se voi olla närhi, joka osaa olla myös hiirenhiljaa, varsinkin huomattuaan sinut! 

Närhen punaruskea ja sininen, raitojen kera, ovat miltei eksoottisia värejä mustan ja valkoisen rinnalla. Mutta myös närhen ääntelyssä voit kuulla salaperäistä ”kehräämistä”. Ehkä sillä on olo tällöin erityisen kohdallaan.

Varis karttaa synkää metsää – tai ei ihan, mutta se viihtyy hyvin ihmisten ja varsinkin heidän jättämiensä jälkien parissa. Kuten myös harakka. Ne saavatkin esittää vuorolaulun, varis edellä, harakka perässä. Naapurin mopo antaa tahtia. Mustavariksen äänet muistattavat sukulaisensa variksen ”raakkuja”, mutta ovat näitä hieman vaimeampia.

Harakka on joskus rasittavan metelin pitäjän maineessa, ja harakkapoikuekin osaa ilakoida jo nuoresta pitäen. Mutta hallitsee harakka myös rupattelun taidon ja on tällöin suorastaan seurallinen:

Naakka asustaa kernaasti vanhojen kirkkojen miljöössä. Tässä naakkayhdyskunta on kuvattu Sipoon vanhalla kirkolla. Naakat saavat usein seuraansa variksia (kuten tässä) ja joskus mustavariksiakin. Naakka saattaa lyhyen dig-tavun ohessa päästellä myös varikselta tuttuja raakkuvia ääniä. Parvessa naakat ääntelevät hauskoin sykäyksin. Videolla ääntelevät vuoroon varikset ja naakat.

Pähkinähakki on harvinaisuus Suomen varislintujen joukossa. Nimensä mukaisesti se arvostaa pähkinää (vaikka syö muutakin) ja asustaa kernaasti seudulla, jossa herkkua on saatavilla. Tämän sivun pähkinähakki on kuvattu Sipoonkorven kansallispuistossa. Pähkinähakki on harvinainen muttei vetäytyvä. Varislinnuista se taitaa olla rohkein lähestymään myös ihmistä – ainakin jos tällä on sopivaa tuomista. Heimonsa tavoin hakki ääntelee melko karusti, mutta on sillä suloääniäkin, varsinkin omassa porukassa seurustellessa. Pähkinähakki on paikkalintu, mutta ainakin sen itäinen laji tekee vaelluksia syysaikaan.