Pöllöt

Pöllöt ovat tuttuja jo aapiskirjoista. Nehän ovat viisaita lintuja, sanotaan, ehkä siitä juontuen, että pöllöjen pään muoto antaa niiden silmien näkyä potreteissa kuin ihmisen. Pöllöjen äänet olemme voineet oppia kevätöisillä pöllöretkillä, mutta pöllöjen näkeminen on harvinaisempaa herkkua, jo siksi, että useimmat niistä liikkuvat öisin.

Nämä lehtopöllöpoikueen äänet tallentuivat Teemun kännykän mikkiin metsähommissa myöhäisenä syysiltana. Ensin kuuluu kimakka, hieman naukuva varoitusääni (josta tulee lehtopöllön kansanomainen nimi kissapöllö), sitten tavallisempia huhuiluja ja poikasten vastauksia. Lehtopöllö voi viirupöllön tapaan olla aktiivinen pesueensa puolustaja, joten poikuetta kannattaa seurata turvaetäisyydeltä.

Suomessa tavataan luonnossa kymmenen pöllölajia, yleisimpinä kohtalaisen kookas lehtopöllö, sitä pienempi helmipöllö ja pöllöistä pienin, varpuspöllö. Suurin, huuhkaja, voi tulla vastaan jopa kaupungissa, vaikka on samalla hyvin uhanalainen. Etelässäkin voi talvisaikaan nähdä myös vaelluksella olevia tunturipöllöjä (ks. video yllä!) ja lapinpöllöjä, lähes huuhkajan kokoisia molemmat. Tunturipöllö luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Niinpä Korkeasaaren eläntarha johtaa tunturipöllön kansainvälistä suojeluohjelmaa. Oheinen videokin on kuvattu Korkeasaaresta. Siinä esittäytyvät tunturipöllönaaras ja kokonaan valkoinen koiras.

Pöllöt ovat suurelta osin paikkalintuja, vaikka ravinnon saanti vaikuttaa niiden liikkumiseen ja menestymiseen. Suomen pöllöistä vain suopöllö ja sarvipöllö ovat pääosin muuttajia. Vielä ovat mainitsematta viirupöllö ja hiiripöllö.

Pöllöjen huhuilevia ääniä ei ole aivan helppo yksilöidä. Huuhkajan ja sarvipöllön yksittäinen, matala huu (jälkimmäisellä tieheämmin toistuva) on hyvä mittatikku. Viirupöllö saattaa sen lisäksi haukahtaa hiukan koiramaisesti. Lapinpöllön ääni on näitäkin matalampi. Suopöllön huh-huh-huh-huh on puolestaan nopeampi ja helmipöllön ”puputus” vieläkin nopeampi ja sävelalaltaan korkea hu-pu-pu-pu-pu-pu. Kaikkein nopein ja korkein äänisarja kuuluu hiiripöllölle, kuin sirittäjä huhuilisi. Tunturipöllö ei huhuile vaan rääkähtää hieman närhimäisesti. Myös varpuspöllön ääni erottuu näistä selvästi ja kuulostaa kuin haukan vihellykseltä. Sitä on verrattu myös punatulkun vislaukseen. Näitä ääniä tavoittelemme vielä mikrofoniin.