Kalalokin kavereina Suomessa asustavat harmaalokki ja selkälokki sekä runsaimpana naurulokki, harvinaisempina myös merilokki ja pikkulokki. Tiiroista kalatiira ja lapintiira ovat yleisiä, räyskä harvinaisempi ja mustatiira sekä pikkutiira melkoisia harvinaisuuksia.
Nimensä mukaisesti kalalokki (ja muutkin lokit) syövät kernaasti kalaa, mutta lokkeja voi tavata monissa ympäristöissä ja ruokalähteillä, jopa mustikkametsässä!
Kalalokki on ärhäkkä puolustamaan poikasiaan. Alemmalla videolla harmaalokki on laskeutunut kalalokin pesäpaikan läheiselle kivelle. Vaikkei nuori harmaalokki ehkä olisikaan vielä omaksunut pedon rutiineja, kalalokki tekee selväksi, ettei vierasta suvaita näin lähellä pikku poikasta. Lopulta harmaalokki ymmärtää väistyä sivummalle. Naapurikivellä paistatteleva poikanen on ehkä vielä onnellisen tietämätön uhkaavista vaaroista.
Jos kalalokin ääntelyä voi pitää lokkien ”perusääninä”, kookkaamman mutta samannäköisen harmaalokin erottaa siitä ääneltään tummempana. Vanhan harmaalokin tunnistaa myös punaisesta nokkatäplästä. Kalalokeista tummasiipisenä erottuvan selkälokin äänet ovat niin ikään matalampia, kun taas vilkkaan naurulokin ääntely on suotastaan ”kirskuvaa”. Lokit viihtyvät porukoissa, ja varsinkin naurulokin metelöinti on silloin melkoista. Ulkoisesti naurulokin erottaa muista lokeista suklaanruskea pää. Myös tiiroilla päälaki on tumma. Harvinaisen pikkulokin voi sekoittaa naurulokkiin, ja kookas merilokki muistuttaa selkälokkia. Naurulokinkin voi syys- ja talviasussaan sekoittaa valkopäisiin lokkeihin, sillä tuolloin sen pään tummista höyhenistä on jäljellä vain laikkuja posken seudulla.
Pikkulokki sekoittuu helposti naurulokkiin, kun molempien pää on tumma. Läheltä nähtynä pikkulokin pää on aivan musta niskaan asti, ja siipien alapinta on niin ikään musta. Pikkulokin tikuttava ääntely erottaa sen helpommin muista lokeista.
Naurulokin talvipuvussa sen pää on valkea kuten myös pikkulokilla. Tummia ”haivenia” erottuu tällöin vain posken seutuvilla.
Merilokkia näkee harvemmin sisävesillä: videolla (alla) todennäköinen merilokki poikasineen on kuitenkin käväissyt kalassa Tuusulanjärvellä seurassaan sitä pienemmät harmaalokki ja sinisorsa
Hoikkarakenteisten tiirojen ”riitely” lähentyy naurulokkien ääntelyä. Tiirat kuuluvat lintuihin, joiden nimi juontaa niiden ääntelystä. Tässä ääntelee kalatii-ra, tässä taas lapintiira. Tiirojen ulkonäkökin on sangen yhtäläinen. Aikuisella kalatiiralla on tavallisesti tumma nokan kärki, lapintiiralla ei – tavallisesti. Lapintiiran pyrstö ulottuu siipien kärkiäkin pidemmälle. Videoilla Tiirat kivellä ovat äänessä kalatiirat ja jälkimmäisellä lapintiirat.
Harmaalokilla on suuren kokonsa ja kaikkiruokaisuutensa takia hiukan kyseenalainen maine omiensakin keskuudessa. Alemmalla videolla kalatiirat käyvät ojentamassa harmaalokkia, joka on ehkä eksynyt niiden pesäluodolle. Toki suurikokoinen lokki panee kumealla äänellään tomerasti vastaan. Kohta syntyy jo sovinto tai ainakin välirauha. Tiirojen pesäluodolla voi sen sijaan asustaa muitakin vesilintuja tai kahlaajia kuten tällä kertaa rantasipi.
Tiirojen ”riitely” vetää vertoja naurulokeille. Tämä luonnehdinta juontanee tiirojen ärräpäisen oloisesta ääntelystä.
Suomessa harvinaisen mutta Virossa jo yleisen riuttatiiran voit tavata vaikkapa Tallinnan reissulla.