Siepot

Sieppojen heimo ei ole kovin laaja, mutta siihen kuuluu Suomessakin aika erilaisilta tuntuvia lajeja, sieppo-nimisten ohella mm. satakieli, leppälintu ja punarintakin.

Kirjosieppo on metsien ja kotipihojen lintu. Se pesii yhtä hyvin pöntössä kuin puunkolossa. Kirjosiepon laulu on joskus hämäävän muuntuvaa. Myöhemmin kesällä kirjosiepon ääntely on hankalammin tunnistettavaa, sillä sen kutsu- tai varoitusääni on lyhyt, hieman kuin varpusen sirahdus.

Pesimäaikaan lintu on kiireinen. Molemmat emot huolehtivat lapsikatraan ruokkimisesta ja hoivaamisesta. Pönttovideon taustalla kuuluva piipittävä ääni on rantasipin, joka varoitteli poikasiaan läheistä tietä ylitettäessä.

Sieppojen heimoon kuuluu muitakin kuin sieppo-nimen saaneita, Suomessa tavattavista siepoista niinkin erinäköiset linnut kuin satakieli, leppälintu, kivitasku ja punarinta. Mutta tietysti myös pikkusieppo, näitä kaikkia harvinaisempi.

Satakieli kuuluu sieppojen heimoon, mutta laulunsa puolesta sen voisi hyvin sekoittaa kerttusiin tai rastaisiin, kunnes satakielelle tyypilliset naksutukset ja surinat paljastavat tämän laulutaiturin. Eipä silti: Suomen Luonto -lehden asiantuntijaraati arvosti mustarastaan laulun vielä satakieltäkin taiturillisemmaksi. Jotain ainutlaatuisen kesäistä on kuitenkin juuri satakielen usein järvien rantakasvustoista, hyvästä piilosta kaikuvassa laulussa. Näillä videoilla satakieli lauleli Järvenpään Vanhankylänniemessä. Kuva ylinnä on Viron Haeskasta. Myöhemmin kesällä satakielen laulu taukoaa, mutta sen lyhyt, kimeä varoitusääni voi paljastaa linnun. Nyt taustalta kuuluu tiaisia ja tiiroja.

Leppälintua kuvaillaan vilkkaaksi mutta piilottelevaksi. Sen laulukin lienee vähemmän tunnettu, ja lintu saattaa myös muunnella varsinkin säkeittensä päätöksiä (mukana näytteessä on myös räkättirastas). Toisessa näytteessä leppälintu saa seurakseen kirjosiepon, pajulinnun ja peipon. Erotat leppälinnun säkeet aloituksestaan: yhtä ylempää säveltä seuraa yleensä kolme alempaa (tii-tai-tai-tai), minkä jälkeen säkeen loppuosa etenee vaihtelevasti. Leppälinnun kutsuääni on samanlainen lyhyt vihellys kuin pajulinnulla, tiltaltilla, talitiaisella, peipolla ja viherpeipollakin, mutta siihen mahdollisesti liittyvät kuivat naksutukset auttavat tunnistamaan leppälinnun. Koirasleppälintu on vatsapuoleltaan kauniin oranssin punainen. Naaras ja nuori lintu ovat rusehtavia, mutta oranssin sävy vilkahtaa niilläkin. Suomessa etelästä pohjoiseen pesivä leppälintu on muuttolintu. Se rientää elo-syyskuussa Pohjois-Afrikkaan ja palaa Suomeen huhti-toukokuussa.

Punarinta on kevään airuita. Sen helisevä laulu kantaa hyvin, mutta itse laulajaa on vaikeampi nähdä.

Ylemmässä videoklipissä on hauska parivaljakko. Sepelkyyhky malttaa olla hiljaa, kun punarinta livertelee! Sepelkyyhky ja punarinta ovat molemmat metsälintuja, mutta ne viihtyvät myös pihapiireissä ja puistoissa. Punarintaa ei ole aivan helppo havaita kesällä, kun sen kevätlaulu hiljenee – ellet rupea puutarhatöihin tai haravan varteen. Silloin punarinta tekee tuttavuutta 

Pikkusieppo lauloi säkeensä Sipoon Kummelbergenin metsässä. Enpä tuota itse tunnistanut, mutta onneksi sain tallelle! Kevät oli kauneimmillaan, vuokot vielä kukassa ja käenkaalikin avannut viehkot raitansa. Vielä myös imikkä loisti kaikissa punaisen ja sinisen sävyissä. Pikkusiepon säe kuullaan neljästi, mutta lintu pysyy hyvässä piilossa. Sen voi helposti myös sekoittaa punarintaan, ellei kuule laulua. Pikkusiepon varoitusääni soi varsinaisesti Tummapapurikko-perhosta esittelevän videon taustalla Repoveden kansallispuistossa. Tässäkään lintu ei näyttäytynyt kuvattavaksi, mutta tummapapurikko hoiti ”julkkisroolin” tyylikkäästi.